perjantai 31. lokakuuta 2014

Shoppailun loputon kilpajuoksu

Kenkiä ei voi koskaan olla liikaa!

Kuulostaako tutulta? Selaat verkkokaupan tai esitteen sivuilla upeaa keittiöveistä / nahkatakkia / vahvistinta. Niin kaunis, käytännöllinen ja houkutteleva! Olisit niin paljon itsevarmempi, seksikkäämpi ja suositumpi sen omistajana. Sinun on saatava se.

Harkintaan kuluu ehkä aikaa, ehkä ei. Rahaa on, ehkä ei. Ei väliä, vaikka luottokorttilasku paisuisi vähän isommaksi, kuin mitä olit aikonut. Teet ostoksen, olet vakuuttunut että tämä on hyvä päätös. Kävelet kotiin ostoksesi kanssa tai noudat sen verkkokaupan noutopisteestä.

Siinä se on käsissäsi. Kokeilet sen käyttämistä – hyvältä vaikuttaa. Olet innoissasi. Tuoksuu ja tuntuu uudelta. Toimii hienosti.

Parin päivän ajan nautit uudesta ostoksestasi, kunnes se vähitellen muuttuu vanhaksi omaisuudeksi. Itse asiassa se voisi olla vähän eri värinen / mallinen / kokoinen, vähän eri ominaisuuksilla. 

Ei sitä kuitenkaan enää voi palauttaa, kun sitä on käytetty.

Jonain joutilaana hetkenä eksyt taas sinne samalle verkkokaupan sivustolle, tai ystävällinen kauppaketju muistaa sinua taas esitteellä ja hyvillä tarjouksilla. Selaat jälleen valikoimaa toiveikkaana. Aika kivan näköisiä. Toi yksi voisi oikeastaan olla Se Täydellinen Esine. Se on paremman kokoinenkin.

Ja pyörä pyörii taas, haluat taas uutta.

Uuteen ja ihanaan sopeudutaan


 Psykologeilla on tälle ilmiölle oma nimikin, hedonistinen sopeutuminen. Sen mukaan ihminen tottuu ja turtuu saavuttamiinsa asioihin, kuten hankittuihin esineisiin, ja haluaa aina vaan lisää.

Ilmiö pätee niin uusiin asuntoihin, palkankorotuksiin kuin ostoksiin. Ensin ihminen on iloinen ja onnellinen saavutuksesta, mutta vähitellen uusi asia tuntuu ihan normaalilta, standarditasolta, vanhalta. Tilalle tulee jälleen uusi tavoite.

Jotkut psykologit puhuvat hedonistisen sopeutumisen sijaan jopa hedonistisesta oravanpyörästä. Että mikään ei riitä, vaan ihminen juoksee itsensä kanssa kilpaa. Aina pitää päästä korkeammalle, rikkaammaksi, saavuttaa ja omistaa enemmän.

Suomeksi sanottuna siis ihminen ei olisi koskaan tyytyväinen. Aika pessimistinen kuva ihmisistä. Onko sen pakko olla näin?

Hyvinvoinnin puolesta puhujat ovat viime aikoina nostaneet esiin kiitollisuuden merkitystä. Ihmisen tulisi tietoisesti kiinnittää huomiota asioihin, joihin hän on tyytyväinen ja joista hän voisi olla kiitollinen.

Jos on tästä kiinnostunut, voi kokeilla kiitollisuuspäiväkirjan pitoa. Joka päivä voi kirjata vaikkapa 3-5 kiitollisuuden aihetta. Ne voivat olla yksinkertaisia, vaikkapa että kiitos kun tänään paistoi aurinko tai kiitos kun löysin aamulla parkkipaikan.

Itsekin olen myös kokeillut kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä (alkuinnostuksen aikaan tiiviimmin, nykyään harvemmin, mutta yhä lisää kiitollisuuden aiheita huomaten).

Ai niin, mulla oli joskus rillit


Olen miettinyt esimerkkiä hedonistisesta sopeutumisesta omalla kohdallani. Ostosten kanssa niitä on varmasti lukuisia. 

Yksi merkittävän rahallisenkin panostuksen vaatinut saavutus on silmälaseista eroon pääseminen silmien laserleikkauksella.

Kävin leikkauksessa muutama vuosi sitten, ja se onnistui hyvin. En tarvitse lainkaan silmälaseja. Leikkauksen jälkeen se oli hieno juttu, mutta enpä tiedä, osaanko arvostaa sitä enää niin paljon.

On kuin olisin syntynyt haukankatseisena ja en olisi koskaan tarvinnutkaan silmälaseja. Koetan kuitenkin muistella aikaani rillipäänä.

Silmälaseissa inhosin sitä, kun ne olivat aina sormenjäljistä likaisina ja puhdistusta vailla. Pitkäaikainen harrastukseni uinti oli hankalaa, kun uimahallilla olin ihan sumussa. Piilolinssit kuivattivat silmiä ja verottivat kukkaroa.

Koetetaan me kaikki taistella hedonistista sopeutumista vastaan ja löytää tästä hetkestä tyytyväisyyden aiheita! Itse pyrin muistamaan kiitollisena nykyisen hyvän näköni :)



Lisätietoa:


Kari Nars: Raha ja onni. 2006. Luku Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?

John Naish: Riittää jo! 2011. Luku Riittävästi tavaraa.

2 kommenttia:

  1. Moi Veera, hyviä pointteja! Oma shoppailu on iän myötä siltä osin jo järkevöitynyt, että tyydyn usein vain ihailemaan kauniita asioita niitä kuitenkaan ostamatta. Kotiin kerääntyy kuitenkin vaatetta ja äkkiä alkaa jotkut vaatteet tuntumaan tylsiltä/kulahtaneilta verrattuna uuden sesongin ihanuuksiin juuri kuten kirjoitat. Kiitollisuuden harjoitteleminen on hyvä ajatus, ihmismielelle on niin helppoa olla ainaisen tyytymätön kilpajuoksija, oman mielen harjoittaminen on tietoista puuhaa. Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja kiitos pohdinnoistasi! Ihan totta, että uudet sesongit eli muotivirtaukset ja trendit hankaloittavat asiaa vielä lisää. Kun omat vanhat esineet alkavat tuntumaan vanhanaikaisilta...

      Poista