torstai 10. heinäkuuta 2014

Tyylikkääksi 4: Näitä oppeja naiset(kaan) eivät saa äidinmaidossa

Kaikki naisethan osaavat luonnostaan meikata itsensä jumalattariksi? He osaavat myös vääntää hiuksensa kymmenille nuttura-, kihara-, ynnä muille kampauksille, eikö niin? No ei se vaan näin ole. Oppi ei tule sen paremmin äidinmaidossa kuin oikean kromosominkaan mukana.

Meikkaaminen ja hiusten laitto täytyy itse opetella. Nämä kaunistautumisasiat eivät ole aiemmin saaneet minulta kovin vahvaa panostusta, mutta kiinnostusta parantaa tilanne on ollut.

Keväällä innostuinkin, kun Kimppadiili tarjosi edulliseen hintaan yhden päivän tyylikurssia Clamos Studiossa. Ostin lahjakortin itselleni ja ilmoittauduin kurssille. Alkukesän lauantaina suuntasin sitten kurssipaikalle Helsingin keskustaan.

Meikkivoiteen syvin olemus


Kurssista noin ensimmäinen puolisko meni meikkaamista opetellessa. Meitä oli noin 15 naista ringissä istumassa huoneessa, ja edessä kouluttaja neuvoi vaihe vaiheelta eri meikkituotteiden levittämistä. Jokainen siis meikkasi itse itseään ohjeiden mukaan, ja tämä olikin tosi hyvä juttu – mitäpä siitä olisi oppinut, jos ammattilainen olisi vain lätkäissyt rutiinilla puuterit ja ripsarit naamaan ja itse olisi ollut vain kohteena.

Meikistä tehtiin aika vahva ja kalliita tuotteita se vaati aikamoisen litanian. Ajattelinkin, että meikkipussia voi sitten kurssin jälkeen täydentää pikkuhiljaa...

Voimakasta meikkiä vaadittiin, sillä kurssilla oli meikkiä seuranneen lyhyen hiustenlaitto-osuuden jälkeen vuorossa valokuvaus. Kouluttaja kertoi, että valokuva ”syö” värit kasvoilta (pitäisikö vain sanoa että rumentaa?), ja tämänhän arkikokemuskin vahvistaa.

Kylmä kesä vai lämmin syksy - eikä nyt puhuta säästä!


Kurssin päätteeksi käytiin lyhyesti läpi pukeutumisen perusasioita. Lisäksi tehtiin pika-värianalyysi jokaiselle. Tällä kertaa minut luokiteltiin kesä-värityypiksi.

Kesä-värityypin värikartta.
Nämä värianalyysijutut ovatkin mielenkiintoisia, sillä aiemmin tänä vuonna pukeutumisneuvonnassa minut luokiteltiin lämpimien, murrettujen sävyjen syksyksi. Pukeutumisneuvonnassa käydessäni minulla oli päälläni ruosteenruskeaa ja beigeä. Kylmien heleiden sävyjen kesäksi minut laitettiin, kun päälläni oli kirkkaansinistä. Jotenkin tuntuu, että analyysihetkellä päällä olevat värit vaikuttavat tulokseen!

Toki nuo molemmat värianalyysit olivat hyvin pikaisesti ja ylimalkaisesti tehtyjä, joten ei voi odottaakaan kovin suurta täsmällisyyttä ja paneutumista. Ei nämä värianalyysit niin vakavaa asiaa ole. Edellisen postaukseni kommenteissa muuten kerrotaan vinkkejä, missä paikoissa lukijani ovat käyneet teetättämässä perusteellisemman värianalyysin.

Kelpo pläjäys oppeja ja hyötyä


Tyylikurssin jälkeen sähköpostissa tulivat kurssimateriaalit kirjallisina (opetettua ei tarvinnut siis turhaan itse kirjoittaa ylös) ja otetut valokuvat.

Kritisoisin kurssissa liiallista saman firman tuotteiden myyntiä kurssin aikana. Opastuksessa käytettyjä meikkejä sai ostaa paikan päältä, ja lisäksi valokuvaukseen jonottaville oli ajankuluksi vaatteita sovitettaviksi ja ostettaviksi. Monethan innostuivat shoppailemaan, ja minusta ostosten käsittelyyn meni liikaa kurssin ainokaisen kouluttaja-valokuvaajan aikaa.

Kurssi oli kuitenkin mielestäni hintansa väärti (ryhmädiilitarjous oli varsin edullinen). Meikkausopetus oli perusteellinen sekä hyödyllinen ja valokuvista tuli hyviä.

Tämä oli kesäisen Tyylikkääksi-postaussarjan viimeinen osa. Kertauksena laitan tähän linkit edellisiin osiin:

Tyylikkääksi 1: Vaatteet on mun aatteet
Tyylikkääksi 2: Housut + paita = matematiikkaa
Tyylikkääksi 3: Ammattiapua tyylitajuttomalle

Jos vaatteet ovat sydäntä lähellä, lue myös muut postaukseni aiheesta:

Uusi 2018 alkaen jatkava blogi (Rikasta elämää -blogia ei enää päivitetä): Näin aloitat shoppailulakon - 5 askelta mielenrauhaan

Shoppailuaddikti täyttää tyhjää elämää ostoksilla
Järjestin vaatteidenvaihtobileet
Kokemuksia shoppailulakosta
Hyvän mielen vaatekaappi -kirjasta poimittuja vinkkejä

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Tyylikkääksi 3: Ammattiapua tyylitajuttomalle

Pukeutumisneuvoja mittaa asiakkaan selvittääkseen oikean koon ja vartalotyypin.
Olen alkuvuoden aikana opiskellut näitä tyyliasioita teiltä salaa vähän enemmänkin kuin vain kirjoja lukemalla, mistä kirjoitin viime postauksessa. Kerron nyt keväisestä käynnistäni tavaratalon pukeutumisneuvojalla, jota minun oli pitkään tehnyt mieli testata.

Tutkin alkuun netistä eri liikkeiden tarjontaa. Anttila ja Sokos tarjoavat maksutonta pukeutumisneuvontaa, mutta käyntejä on vain yksi. Stockmannilla pukeutumisneuvonta on maksullista, mutta käyntejä on kaksi.

Päätin että tehdään nyt homma perusteellisesti ja hyvin, joten valitsin Stockan.

Valmistelusta sovitteluun


Ensin kävin Stockmannilla tutustumiskäynnillä. Pukeutumisneuvontaan oli varattu naistenvaateosaston yhteydestä oma pieni huone, jossa oli pöytä ja tuolit, vaaterekki ja pukukoppi.

Minusta otettiin mitat vaatteiden päältä, ja pukeutumisneuvoja haastatteli minua. Kerroin etsiväni siistejä työvaatteita toimistotyöhön. Kerroin tyylejä, vaatemerkkejä ja värejä koskevista mieltymyksistäni. Lisäksi neuvoja teki minulle nopean värianalyysin ja antoi tulokseksi syksy-värityypin.

Toisella kerralla oli sitten varsinaisen sovittelun aika. Minua odotti vaaterekillinen oikean kokoisia vaatteita. Pukeutumisneuvoja kertoi, miten vaatteita voi käyttää, esimerkiksi että t-paidan helmaa ei tarvitse vetää suoraksi alas vaan että se saa olla "poimuilla".

Olin vähän pettynyt, sillä tarjolla olleet työvaatteet tuntuivat vähän oudoilta väriyhdistelmiltään ja leikkauksiltaan. En mieltynyt niihin. Olin odottanut jotakin enemmän. Lisäksi erääntyyppistä korua ei ollut tarjolla, jota olin pyytänyt tarjolle sovitukseen.

Odottamassa oli kuitenkin yhtä lempiväriäni oleva kaunis mekko, joka oli vielä alennuksessa. Päädyin ostamaan vain sen. Tuntui, että on vähän velvollisuus ostaa jotakin, kun kuitenkin on vienyt tunnin myyjän aikaa (tämä varoitukseksi kaikille...).

Väriehdotus otti tulta


Yhdestä asiasta olen todella tyytyväinen saamassani pukeutumisneuvonnassa. Olen aiemmin vierastanut vahvasti sinistä väriä, mutta minulle suositeltiin sen kokeilemista. Sopiihan sininen hyvin vaaleatukkaisille.

Neuvonnasta ei tarttunut mukaan mitään sinistä, mutta hieman myöhemmin päätin toisessa vaatekaupassa ihan varta vasten kokeilla päälleni tuota väriä. Näytti oikein hyvältä, ja nyt minulla on suorastaan kuherruskuukausi uuden lempivärin sinisen kanssa!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tyylikkääksi 2: Housut + paita = matematiikkaa


Luin juuri Terttu Paulin kirjan Nykynaisen Asu Matematiikkaa. Tai no, paljon luettavaa kyseisessä opuksessa ei ollut, sillä enemmistö kirjan sivuista on varattu ”nykynaisen värityskirjalle”.

Mistä on kyse? Teos jakaa lyhyesti vinkkejä tyyliin. Kuitenkin tärkein on kirjailijan opastus siitä, kuinka kannattaisi muodostaa toimiva vaatekaappi.

Hänen mukaansa se käy näin: otetaan viisi jakkua, viisi alaosaa sekä kuusi erilaista puseromallia, jokaista viidessä eri värissä. Kaikki vaatteet edustavat viittä toisiinsa sointuvaa väriä. Vaatekaapin koko on siis 8 x 5 = 40 vaatekappaletta. Näistä syntyy yhteensä 1900 eri asuyhdistelmää.

Värikynät sauhuamaan!


Kirjan sivuja täyttävät kuvat esimerkkiväreillä tehdyistä asuyhdistelmistä. Ja loppuosa on varattu tyhjille asujen ääriviivoille, jotka saa värittää itse valitsemillaan väreillä!

Aika hupaisaa! :) Enpä taida ruveta kirjan sivuille värittämään 1900 eri asuyhdistelmää...

Silmään tökkää myös se, että lämpiminä yläosina Paul ehdottaa vain vaatekaappiin vain jakkuja. Entä sitten neuleet, neuletakit ja vaikka liivit? Paitoja taas on hurja määrä verrattuna alaosiin ja jakkuihin.

Rajaa ja tasapainota


Kyllä kirjasta voi silti poimia ne kantavat ideat omakseen. A. Valitaan omaan vaatekaappiin 3-5 väriä, joita kaikki vaatteet edustavat. Näin vaatteiden yhdistely helpottuu. B. Kunkin vaatetyypin (housu, paita, jakku...) määrä on rajattu, eli eri vaatekappaleita täytyy olla sopivassa suhteessa toisiinsa. Ei siitä tule mitään, jos housuja on vain yhdet ja kaikkia muita vaatekappaleita kymmeniä.

Asu matematiikkaa -kirjan ja Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan teoksena intouduin valokuvaamaan kaikki vaatteeni (ei herrajumala, tolla naisella on ihan liikaa aikaa, osa teistä varmaan ajattelee ;D ).

Ikioma värisuora


Värivalikoiman rajaamista olen oppinut aiemmin noudattamaan sisustuksessa, missä se on ollut kyllä toimiva juttu. Niinpä nyt aloin pohtia sen siirtämistä myös vaatekaappiin. Paulin opastuksena pohdin valitsevani viisi väriä omiksi väreikseni: valkoinen, musta, ruskea, punainen ja sininen.

Nämä yläosat kelpuutin oikean värisiksi vaatekaapistani.
Siispä keltainen ja vihreä karsiutuvat ”vääränvärisiksi” ja varmaan jossain vaiheessa kiertoon pantaviksi. Violettia, oranssia ja harmaata minulla ei olekaan juuri ollut kaapissani.

Lue lisää pukeutumisesta, kuluttamisesta ja raha-asioista:


20 +5 parasta kirjavinkkiä oman kulutuksen ja talouden hallintaan

Katso myös juttusarjan muut osat:


Tyylikkääksi 1: Vaatteet on mun aatteet
Tyylikkääksi 3: Ammattiapua tyylitajuttomalle
Tyylikkääksi 4: Näitä oppeja naiset(kaan) eivät saa äidinmaidosta