sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Miten minä sijoitan

Voittojen laskeminen on mannaa...


Kuten viimeksi lupasin, kirjoitan tämänkertaisessa postauksessani sijoittamisesta. Teen sen puhtaasti omien mielipiteitteni ja oman elämäntilanteeni pohjalta.

Sijoittajia on monenlaisia: eläkeläinen, joka on kerryttänyt varallisuutta koko ikänsä, pienituloinen tai tulonsiirroilla elävä, joka voi siirtää sivuun kympin pari kuussa, juuri perinnön saanut... En voi samalla kertaa kirjoittaa kaikille sopivia suosituksia, joten oletan lukijaksi itseni kaltaisen tai sijoittamista vasta aloittelevan.

Itse pelaan sijoittajana aika pienillä summilla (selvyyden vuoksi määriteltäköön tämä alle 5 000 euron sijoituksiksi). Olen jonkin verran perehtynyt aiheeseen. Arkeeni ei kuitenkaan kuulu Kauppalehden lukeminen, pörssikurssien seuraaminen tai aktiivinen päivittäinen kaupankäynti arvopapereilla.

Mitä ovat lyhyen ja pitkän koron rahastot, arvo- ja kasvuosakkeet, indeksirahastot, -lainat ja -osuusrahastot, entä mitä vaatii sijoittaminen asuntoihin tai metsään? Sanaston ja käsitteet voi tehdä itselleen selväksi esimerkiksi täällä tai täällä. Listaan myös postauksen loppuun muutaman sijoittamisen perusoppaan.

Sijoitusura alkuun


Kuten varmaan moni muukin suomalainen, aloitin sijoitusurani panemalla rahoja oman pankin rahastoon. Ja tein vielä vastoin suosituksia, sillä ensimmäisen sijoitukseni kanssa en ymmärtänyt, mihin olin rahojani panemassa. Kyse oli nimittäin alle 20-vuotiaana saamastani pienestä perinnöstä, jonka vanhempieni suosituksesta laitoin lyhyen koron rahastoon.

Onneksi rahaston riski oli kuitenkin pieni (vanhempani neuvoivat viisaasti), enkä hävinnyt rahojani, vaikka en silloin ymmärtänyt, miten tuo rahasto toimii. Kerrataan tässä siis yksi sijoittamisen perussääntö: pane rahojasi vain sellaiseen sijoitustuotteeseen, jonka toiminnan ja riskinmuodostuksen ymmärrät.

Ensimmäisen sijoitukseni jälkeen aika on kulunut, tietämys on karttunut ja olen myös siirtynyt opiskelijasta työelämään, jolloin joka kuu kertyy hieman ylimääräistä.

Minun valintani


Kerron tässä nyt, mihin olen päättänyt sijoittaa rahani. Sijoitukseni toimivat samalla puskurirahastona, josta olen kirjoittanut aiemmin.

Koska säästöni ovat melko pienet, minulla ei ole varaa menettää niistä juuri ollenkaan. Minulla on siis matala riskinsietokyky. Niinpä suurin osa säästöistäni on ainakin tällä hetkellä pankkini säästötilillä, jolla on käyttötiliä parempi korko. Toinen vaihtoehto voisi olla matalariskinen lyhyen koron rahasto, jolla korko olisi samaa luokkaa tällä hetkellä.

Mutta pitäähän sitä varsinaista sijoittamistakin päästä kokeilemaan – se on hauskaa peliä! Minun valintani osalla säästöistäni on indeksirahastot.

Indeksirahastot sijoittavat arvopapereihin jonkin indeksin mukaan. Niitä kutsutaan passiivisiksi rahastoiksi. Jos jonkin arvopaperin osuus vähenee indeksissä, indeksirahasto vähentää samaa arvopaperia. Passiivinen indeksin seurailija siis.

Passiivisuudesta seuraavat pienemmät kulut. Ero on merkittävä verrattuna aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin. Lisää hyviä uutisia: mukaan pääsee myös pienillä summilla, ja kuukausisäästäminenkin on mahdollista.

Indeksirahastoja tarjoaa Suomessa muutama yritys. Valintani niistä on Seligson. Se vakuutti selkeiden ja ymmärrettävien kotisivujen ansiosta: siinä missä monien sijoitusyritysten sivuilla vilisevät käsittämättömät lyhenteet ja numerot – tai vaihtoehtoisesti olennaiset tiedot on piilotettu lukemattomien klikkausten taakse – Seligson selittää asiat selkokielisesti ja kertoo peittelemättä myös sijoittamisen riskeistä.

Luulin aiemmin, että kaikki indeksirahastot sijoittavat osakkeisiin. Osakkeissa on korkea riski, joten ne eivät houkuta minua hirveästi. Sitten luin Marko Erolan kirjoittaman kirjan Paras sijoitus, joka on aikamoinen pläjäys, siis varsinainen indeksirahastojen puolustuspuhe ja vahva suositus niille. Kirjasta opin, että löytyy myös matalampiriskisiä korkotuotteisiin sijoittavia indeksirahastoja.

Pitikin sitten hankkia hieman joukkovelkakirjoihin sijoittavaa indeksirahastoa. Minulla on myös pikku maistiainen osakkeisiin sijoittavaa indeksirahastoa.

Miksi ei rahastoja 


On kolme syytä, miksi en sijoita oman tai minkään muunkaan pankin (aktiivisiin) rahastoihin: kulut, kulut ja kulut.

Edellisessä lauseessa oleellisia ovat sanat aktiviinen ja kulut. Rahastoissa aktiivinen tarkoittaa sitä, että rahastoilla on salkunhoitaja. Siis lihaa ja verta oleva ihminen, jonka palkka juoksee, ja jonka tehtävä on tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä siitä, mihin arvopapereihin rahasto sijoittaa varojaan. Tuon salkunhoitajan palkka tarkoittaa kuluja rahastoon sijoittaville.

Rahastoissa on monenlaisia kuluja: muun muassa merkintä-, hallinnointi- ja lunastuskuluja. Hallinnointipalkkio voi olla vaikkapa 1 prosentti rahasto-osuutesi arvosta. Olennaista on, että rahastojen kulut syövät merkittävästi rahastosta saamaasi tuottoa!

Jos hallinnointipalkkio on tuo 1 prosentti ja rahaston arvonnousu 3 prosenttia, sinulle jää tuottoa 2 prosenttiyksikköä. Ja siitä menee vielä pääomatulovero, joka tällä hetkellä on 30 prosenttia.

Muistetaan vielä, ettei ole varmaa, että rahaston kehitys on plusmerkkinen. Vaikkei olisikaan, palkkiot joutuu silti maksamaan. Salkunhoitajat eivät ole mitään neroja tai guruja.

Siis ei rahastoja suurten kulujen takia. Jokainen prosentin kymmenys kuluissa tuntuu suoraan sijoittajan saamissa tuotoissa.

Miksi ei osakkeita


Osakkeita suosivat todelliset asialleen omistautuneet sijoitusharrastajat. On kuitenkin syitä, miksi en ole niistä (suoraan) kiinnostunut.

Ensinnäkin osakkeita kannattaa ostaa vasta, kun sijoitussalkun suuruus on kokoluokkaa kymppitonni tai siitä ylöspäin. Satasella osakkeiden ostaminen ei kannata, sillä jokaisesta yksittäisestä ostosta menee kaupankäyntipalkkio. Palkkio ei ole prosenttiosuus ostosta vaan kiinteä eurosumma. Niinpä satasen sijoituksesta palkkio olisi suhteessa liian paljon.

Pienten summien sijoittajan on myös hankala saada osakkeiden kautta riittävää hajautusta. Sijoituksia kannattaa hajauttaa eri tavoin, esimerkiksi maantieteellisesti ja eri toimialoilla toimiviin yrityksiin. Eli kannattaisi omistaa mielellään vaikka kymmenen eri yrityksen osakkeita, jotta hajautus olisi riittävä ja riskit pienenisivät.

Osakkeet vaatisivat myös aikamoista perehtymistä. Valitessa sopivaa yritystä pitäisi ottaa selvää vuosikertomuksista, tilinpäätöksistä, pörssitiedotteista, tunnusluvuista, analyytikkojen suosituksista... Liian aikaa vievää, sanon minä.

Varovaisuus kannattaa... Toistaiseksi en ole sijoittajana hävinnyt senttiäkään.

Lisälukemista


Tässä joitakin sijoituskirjoja:
  • Ninni Myllyoja & Emilia Kullas: Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta. Talentum 2010.
  • Mika Pesonen: Säästäjästä sijoittajaksi – jokamiehen sijoitusopas. Docendo 2011. (siinä tulikin näköjään oma kirja sekä naisille että miehille :-) 
  • Marko Erola: Paras sijoitus – itsepuolustusopas sijoittajille. Talentum 2012.

4 kommenttia:

  1. Olipas hyvin ja selkeästi kirjoitettu!

    VastaaPoista
  2. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista!

    VastaaPoista
  3. Todella hyvä ja selkeä puheenvuoro. Marko Erolan perustavaa laatua olevan teoksen jatkoksi sopii Havian ja kumppaneiden tuore kirja.

    http://www.talentumshop.fi/erilainen-ote-omaan-talouteen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kinski! Ja olen jo kirjaston varauslistalla mainitsemaasi kirjaan :)

      Poista