![]() |
Voittojen laskeminen on mannaa... |
Kuten viimeksi lupasin, kirjoitan
tämänkertaisessa postauksessani sijoittamisesta. Teen sen puhtaasti
omien mielipiteitteni ja oman elämäntilanteeni pohjalta.
Sijoittajia on monenlaisia:
eläkeläinen, joka on kerryttänyt varallisuutta koko ikänsä,
pienituloinen tai tulonsiirroilla elävä, joka voi siirtää sivuun
kympin pari kuussa, juuri perinnön saanut... En voi samalla kertaa
kirjoittaa kaikille sopivia suosituksia, joten oletan lukijaksi
itseni kaltaisen tai sijoittamista vasta aloittelevan.
Itse pelaan sijoittajana aika pienillä
summilla (selvyyden vuoksi määriteltäköön tämä alle 5 000
euron sijoituksiksi). Olen jonkin verran perehtynyt aiheeseen.
Arkeeni ei kuitenkaan kuulu Kauppalehden lukeminen, pörssikurssien
seuraaminen tai aktiivinen päivittäinen kaupankäynti
arvopapereilla.
Mitä ovat lyhyen ja pitkän koron
rahastot, arvo- ja kasvuosakkeet, indeksirahastot, -lainat ja
-osuusrahastot, entä mitä vaatii sijoittaminen asuntoihin tai
metsään? Sanaston ja käsitteet voi tehdä itselleen selväksi
esimerkiksi täällä tai täällä. Listaan myös postauksen loppuun
muutaman sijoittamisen perusoppaan.
Sijoitusura alkuun
Kuten varmaan moni muukin suomalainen,
aloitin sijoitusurani panemalla rahoja oman pankin rahastoon. Ja tein
vielä vastoin suosituksia, sillä ensimmäisen sijoitukseni kanssa
en ymmärtänyt, mihin olin rahojani panemassa. Kyse oli nimittäin
alle 20-vuotiaana saamastani pienestä perinnöstä, jonka
vanhempieni suosituksesta laitoin lyhyen koron rahastoon.
Onneksi rahaston riski oli kuitenkin
pieni (vanhempani neuvoivat viisaasti), enkä hävinnyt rahojani,
vaikka en silloin ymmärtänyt, miten tuo rahasto toimii. Kerrataan
tässä siis yksi sijoittamisen perussääntö: pane rahojasi vain
sellaiseen sijoitustuotteeseen, jonka toiminnan ja riskinmuodostuksen
ymmärrät.
Ensimmäisen sijoitukseni jälkeen aika
on kulunut, tietämys on karttunut ja olen myös siirtynyt
opiskelijasta työelämään, jolloin joka kuu kertyy hieman
ylimääräistä.
Minun valintani
Kerron tässä nyt, mihin olen
päättänyt sijoittaa rahani. Sijoitukseni toimivat samalla
puskurirahastona, josta olen kirjoittanut aiemmin.
Koska säästöni ovat melko pienet,
minulla ei ole varaa menettää niistä juuri ollenkaan. Minulla on
siis matala riskinsietokyky. Niinpä suurin osa säästöistäni on
ainakin tällä hetkellä pankkini säästötilillä, jolla on
käyttötiliä parempi korko. Toinen vaihtoehto voisi olla
matalariskinen lyhyen koron rahasto, jolla korko olisi samaa luokkaa
tällä hetkellä.
Mutta pitäähän sitä varsinaista
sijoittamistakin päästä kokeilemaan – se on hauskaa peliä!
Minun valintani osalla säästöistäni on indeksirahastot.
Indeksirahastot sijoittavat
arvopapereihin jonkin indeksin mukaan. Niitä kutsutaan passiivisiksi
rahastoiksi. Jos jonkin arvopaperin osuus vähenee indeksissä,
indeksirahasto vähentää samaa arvopaperia. Passiivinen indeksin
seurailija siis.
Passiivisuudesta seuraavat pienemmät
kulut. Ero on merkittävä verrattuna aktiivisesti hoidettuihin
rahastoihin. Lisää hyviä uutisia: mukaan pääsee myös pienillä
summilla, ja kuukausisäästäminenkin on mahdollista.
Indeksirahastoja tarjoaa Suomessa
muutama yritys. Valintani niistä on Seligson. Se vakuutti selkeiden
ja ymmärrettävien kotisivujen ansiosta: siinä missä monien
sijoitusyritysten sivuilla vilisevät käsittämättömät lyhenteet
ja numerot – tai vaihtoehtoisesti olennaiset tiedot on piilotettu
lukemattomien klikkausten taakse – Seligson selittää asiat
selkokielisesti ja kertoo peittelemättä myös sijoittamisen
riskeistä.
Luulin aiemmin, että kaikki
indeksirahastot sijoittavat osakkeisiin. Osakkeissa on korkea riski,
joten ne eivät houkuta minua hirveästi. Sitten luin Marko Erolan
kirjoittaman kirjan Paras sijoitus, joka on aikamoinen pläjäys,
siis varsinainen indeksirahastojen puolustuspuhe ja vahva suositus
niille. Kirjasta opin, että löytyy myös matalampiriskisiä
korkotuotteisiin sijoittavia indeksirahastoja.
Pitikin sitten hankkia hieman
joukkovelkakirjoihin sijoittavaa indeksirahastoa. Minulla on myös
pikku maistiainen osakkeisiin sijoittavaa indeksirahastoa.
Miksi ei rahastoja
On kolme syytä, miksi en sijoita oman
tai minkään muunkaan pankin (aktiivisiin) rahastoihin: kulut, kulut
ja kulut.
Edellisessä lauseessa oleellisia ovat
sanat aktiviinen ja kulut. Rahastoissa aktiivinen tarkoittaa sitä,
että rahastoilla on salkunhoitaja. Siis lihaa ja verta oleva
ihminen, jonka palkka juoksee, ja jonka tehtävä on tehdä
mahdollisimman hyviä päätöksiä siitä, mihin arvopapereihin
rahasto sijoittaa varojaan. Tuon salkunhoitajan palkka tarkoittaa
kuluja rahastoon sijoittaville.
Rahastoissa on monenlaisia kuluja: muun
muassa merkintä-, hallinnointi- ja lunastuskuluja.
Hallinnointipalkkio voi olla vaikkapa 1 prosentti rahasto-osuutesi
arvosta. Olennaista on, että rahastojen kulut syövät merkittävästi
rahastosta saamaasi tuottoa!
Jos hallinnointipalkkio on tuo 1
prosentti ja rahaston arvonnousu 3 prosenttia, sinulle jää tuottoa
2 prosenttiyksikköä. Ja siitä menee vielä pääomatulovero, joka
tällä hetkellä on 30 prosenttia.
Muistetaan vielä, ettei ole varmaa,
että rahaston kehitys on plusmerkkinen. Vaikkei olisikaan, palkkiot
joutuu silti maksamaan. Salkunhoitajat eivät ole mitään neroja tai
guruja.
Siis ei rahastoja suurten kulujen
takia. Jokainen prosentin kymmenys kuluissa tuntuu suoraan
sijoittajan saamissa tuotoissa.
Miksi ei osakkeita
Osakkeita suosivat todelliset asialleen
omistautuneet sijoitusharrastajat. On kuitenkin syitä, miksi en ole
niistä (suoraan) kiinnostunut.
Ensinnäkin osakkeita kannattaa ostaa
vasta, kun sijoitussalkun suuruus on kokoluokkaa kymppitonni tai
siitä ylöspäin. Satasella osakkeiden ostaminen ei kannata, sillä
jokaisesta yksittäisestä ostosta menee kaupankäyntipalkkio.
Palkkio ei ole prosenttiosuus ostosta vaan kiinteä eurosumma. Niinpä
satasen sijoituksesta palkkio olisi suhteessa liian paljon.
Pienten summien sijoittajan on myös
hankala saada osakkeiden kautta riittävää hajautusta. Sijoituksia
kannattaa hajauttaa eri tavoin, esimerkiksi maantieteellisesti ja eri
toimialoilla toimiviin yrityksiin. Eli kannattaisi omistaa mielellään
vaikka kymmenen eri yrityksen osakkeita, jotta hajautus olisi
riittävä ja riskit pienenisivät.
Osakkeet vaatisivat myös aikamoista
perehtymistä. Valitessa sopivaa yritystä pitäisi ottaa selvää
vuosikertomuksista, tilinpäätöksistä, pörssitiedotteista,
tunnusluvuista, analyytikkojen suosituksista... Liian aikaa vievää,
sanon minä.
Varovaisuus kannattaa... Toistaiseksi
en ole sijoittajana hävinnyt senttiäkään.
Lisälukemista
- Osakesäästäjien Keskusliitolle kirjoittamani artikkeli "Aloituspääomissa on eroja: sijoitusharrastus käyntiin kympillä, satasella tai tonnilla"
- 20 +5 sijoittamiseen ja kuluttamiseen liittyvää kirjaa kätevänä pdf-oppaana
Olipas hyvin ja selkeästi kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitos mieltä lämmittävästä kommentista!
VastaaPoistaTodella hyvä ja selkeä puheenvuoro. Marko Erolan perustavaa laatua olevan teoksen jatkoksi sopii Havian ja kumppaneiden tuore kirja.
VastaaPoistahttp://www.talentumshop.fi/erilainen-ote-omaan-talouteen.html
Kiitos Kinski! Ja olen jo kirjaston varauslistalla mainitsemaasi kirjaan :)
Poista