sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Miten minä sijoitan

Voittojen laskeminen on mannaa...


Kuten viimeksi lupasin, kirjoitan tämänkertaisessa postauksessani sijoittamisesta. Teen sen puhtaasti omien mielipiteitteni ja oman elämäntilanteeni pohjalta.

Sijoittajia on monenlaisia: eläkeläinen, joka on kerryttänyt varallisuutta koko ikänsä, pienituloinen tai tulonsiirroilla elävä, joka voi siirtää sivuun kympin pari kuussa, juuri perinnön saanut... En voi samalla kertaa kirjoittaa kaikille sopivia suosituksia, joten oletan lukijaksi itseni kaltaisen tai sijoittamista vasta aloittelevan.

Itse pelaan sijoittajana aika pienillä summilla (selvyyden vuoksi määriteltäköön tämä alle 5 000 euron sijoituksiksi). Olen jonkin verran perehtynyt aiheeseen. Arkeeni ei kuitenkaan kuulu Kauppalehden lukeminen, pörssikurssien seuraaminen tai aktiivinen päivittäinen kaupankäynti arvopapereilla.

Mitä ovat lyhyen ja pitkän koron rahastot, arvo- ja kasvuosakkeet, indeksirahastot, -lainat ja -osuusrahastot, entä mitä vaatii sijoittaminen asuntoihin tai metsään? Sanaston ja käsitteet voi tehdä itselleen selväksi esimerkiksi täällä tai täällä. Listaan myös postauksen loppuun muutaman sijoittamisen perusoppaan.

Sijoitusura alkuun


Kuten varmaan moni muukin suomalainen, aloitin sijoitusurani panemalla rahoja oman pankin rahastoon. Ja tein vielä vastoin suosituksia, sillä ensimmäisen sijoitukseni kanssa en ymmärtänyt, mihin olin rahojani panemassa. Kyse oli nimittäin alle 20-vuotiaana saamastani pienestä perinnöstä, jonka vanhempieni suosituksesta laitoin lyhyen koron rahastoon.

Onneksi rahaston riski oli kuitenkin pieni (vanhempani neuvoivat viisaasti), enkä hävinnyt rahojani, vaikka en silloin ymmärtänyt, miten tuo rahasto toimii. Kerrataan tässä siis yksi sijoittamisen perussääntö: pane rahojasi vain sellaiseen sijoitustuotteeseen, jonka toiminnan ja riskinmuodostuksen ymmärrät.

Ensimmäisen sijoitukseni jälkeen aika on kulunut, tietämys on karttunut ja olen myös siirtynyt opiskelijasta työelämään, jolloin joka kuu kertyy hieman ylimääräistä.

Minun valintani


Kerron tässä nyt, mihin olen päättänyt sijoittaa rahani. Sijoitukseni toimivat samalla puskurirahastona, josta olen kirjoittanut aiemmin.

Koska säästöni ovat melko pienet, minulla ei ole varaa menettää niistä juuri ollenkaan. Minulla on siis matala riskinsietokyky. Niinpä suurin osa säästöistäni on ainakin tällä hetkellä pankkini säästötilillä, jolla on käyttötiliä parempi korko. Toinen vaihtoehto voisi olla matalariskinen lyhyen koron rahasto, jolla korko olisi samaa luokkaa tällä hetkellä.

Mutta pitäähän sitä varsinaista sijoittamistakin päästä kokeilemaan – se on hauskaa peliä! Minun valintani osalla säästöistäni on indeksirahastot.

Indeksirahastot sijoittavat arvopapereihin jonkin indeksin mukaan. Niitä kutsutaan passiivisiksi rahastoiksi. Jos jonkin arvopaperin osuus vähenee indeksissä, indeksirahasto vähentää samaa arvopaperia. Passiivinen indeksin seurailija siis.

Passiivisuudesta seuraavat pienemmät kulut. Ero on merkittävä verrattuna aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin. Lisää hyviä uutisia: mukaan pääsee myös pienillä summilla, ja kuukausisäästäminenkin on mahdollista.

Indeksirahastoja tarjoaa Suomessa muutama yritys. Valintani niistä on Seligson. Se vakuutti selkeiden ja ymmärrettävien kotisivujen ansiosta: siinä missä monien sijoitusyritysten sivuilla vilisevät käsittämättömät lyhenteet ja numerot – tai vaihtoehtoisesti olennaiset tiedot on piilotettu lukemattomien klikkausten taakse – Seligson selittää asiat selkokielisesti ja kertoo peittelemättä myös sijoittamisen riskeistä.

Luulin aiemmin, että kaikki indeksirahastot sijoittavat osakkeisiin. Osakkeissa on korkea riski, joten ne eivät houkuta minua hirveästi. Sitten luin Marko Erolan kirjoittaman kirjan Paras sijoitus, joka on aikamoinen pläjäys, siis varsinainen indeksirahastojen puolustuspuhe ja vahva suositus niille. Kirjasta opin, että löytyy myös matalampiriskisiä korkotuotteisiin sijoittavia indeksirahastoja.

Pitikin sitten hankkia hieman joukkovelkakirjoihin sijoittavaa indeksirahastoa. Minulla on myös pikku maistiainen osakkeisiin sijoittavaa indeksirahastoa.

Miksi ei rahastoja 


On kolme syytä, miksi en sijoita oman tai minkään muunkaan pankin (aktiivisiin) rahastoihin: kulut, kulut ja kulut.

Edellisessä lauseessa oleellisia ovat sanat aktiviinen ja kulut. Rahastoissa aktiivinen tarkoittaa sitä, että rahastoilla on salkunhoitaja. Siis lihaa ja verta oleva ihminen, jonka palkka juoksee, ja jonka tehtävä on tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä siitä, mihin arvopapereihin rahasto sijoittaa varojaan. Tuon salkunhoitajan palkka tarkoittaa kuluja rahastoon sijoittaville.

Rahastoissa on monenlaisia kuluja: muun muassa merkintä-, hallinnointi- ja lunastuskuluja. Hallinnointipalkkio voi olla vaikkapa 1 prosentti rahasto-osuutesi arvosta. Olennaista on, että rahastojen kulut syövät merkittävästi rahastosta saamaasi tuottoa!

Jos hallinnointipalkkio on tuo 1 prosentti ja rahaston arvonnousu 3 prosenttia, sinulle jää tuottoa 2 prosenttiyksikköä. Ja siitä menee vielä pääomatulovero, joka tällä hetkellä on 30 prosenttia.

Muistetaan vielä, ettei ole varmaa, että rahaston kehitys on plusmerkkinen. Vaikkei olisikaan, palkkiot joutuu silti maksamaan. Salkunhoitajat eivät ole mitään neroja tai guruja.

Siis ei rahastoja suurten kulujen takia. Jokainen prosentin kymmenys kuluissa tuntuu suoraan sijoittajan saamissa tuotoissa.

Miksi ei osakkeita


Osakkeita suosivat todelliset asialleen omistautuneet sijoitusharrastajat. On kuitenkin syitä, miksi en ole niistä (suoraan) kiinnostunut.

Ensinnäkin osakkeita kannattaa ostaa vasta, kun sijoitussalkun suuruus on kokoluokkaa kymppitonni tai siitä ylöspäin. Satasella osakkeiden ostaminen ei kannata, sillä jokaisesta yksittäisestä ostosta menee kaupankäyntipalkkio. Palkkio ei ole prosenttiosuus ostosta vaan kiinteä eurosumma. Niinpä satasen sijoituksesta palkkio olisi suhteessa liian paljon.

Pienten summien sijoittajan on myös hankala saada osakkeiden kautta riittävää hajautusta. Sijoituksia kannattaa hajauttaa eri tavoin, esimerkiksi maantieteellisesti ja eri toimialoilla toimiviin yrityksiin. Eli kannattaisi omistaa mielellään vaikka kymmenen eri yrityksen osakkeita, jotta hajautus olisi riittävä ja riskit pienenisivät.

Osakkeet vaatisivat myös aikamoista perehtymistä. Valitessa sopivaa yritystä pitäisi ottaa selvää vuosikertomuksista, tilinpäätöksistä, pörssitiedotteista, tunnusluvuista, analyytikkojen suosituksista... Liian aikaa vievää, sanon minä.

Varovaisuus kannattaa... Toistaiseksi en ole sijoittajana hävinnyt senttiäkään.

Lisälukemista


Tässä joitakin sijoituskirjoja:
  • Ninni Myllyoja & Emilia Kullas: Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta. Talentum 2010.
  • Mika Pesonen: Säästäjästä sijoittajaksi – jokamiehen sijoitusopas. Docendo 2011. (siinä tulikin näköjään oma kirja sekä naisille että miehille :-) 
  • Marko Erola: Paras sijoitus – itsepuolustusopas sijoittajille. Talentum 2012.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Blondi seikkailee rahamessuilla

Messuilta löytyy rahalle ottajia. Kuva: Wanha Satama

Vuosien varrella on tullut käytyä erilaisilla rahamessuilla, kuten syksyn Sijoitus Invest -messuilla ja kevään Veromessuilla Helsingissä.

Vähän aikaa sitten olivat Vero2014-messut, joissa piipahdin. Tapani mukaan täyttelin standeilla eri näytteilleasettajien arvontalomakkeita, jos vaikka joku palkinto osuisi kohdalle. Tietenkään siinä ei voinut välttyä myyntipuheilta.

Eräs keski-ikäinen pankin myyntimies lähestyi kyselemällä: "Mitä olet tykännyt messuista? Oletko täällä töiden vai koulun merkeissä?"

Kiva, näytin siis näköjään lukioikäiseltä koululaiselta. Olisi pitänyt laittaa se jakku päälle.

Jossakin aikaisemmassa tapahtumassa kiertelin ständejä ja tulin selvästi jonkin aika rikkaiden ihmisten pankkiiriliikkeen kohdalle, ei minkään maijameikäläisten puljun. Katselin kuitenkin heidän sijoitustuotteidensa tarjontaa ja kysyin standin jakkupukunaiselta "Mikä on minimisijoitus teidän rahastoihin?"

Vastaus oli "Kympin".

Epäselväksi jäi, oliko kyseessä kymmenen tuhatta euroa vaiko kymmenen euroa. Luultavasti ensiksi mainittu. Hämmennykseltäni en saanut tarkistettua.

Tämä olkoon johdatus sijoittamiseen, josta minulta on toivottu postausta. Siitä siis pohdintojani seuraavalla kerralla.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Poiminnat Hyvän mielen vaatekaapista

Lisää kirjoista poikineita ajatuksia ja ideoita. Tällä kertaa kohteena oli tällainen teos:

Hyvän mielen vaatekaappi - ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin vaateteollisuuden epäkohdat. Rinna Saramäki, 2013, Atena Kustannus.

Kirjan alussa oli tietoa vaateteollisuudesta ympäri maailman. Puuvillan poimijat, kankaiden värjääjät ja vaatteiden ompelijat saavat pientä palkkaa ja rehkivät huonoissa työoloissa. Jos ompelijoiden palkka nostettaisiin tasolle, jolla he saisivat kunnon toimeentulon itselleen ja perheilleen, vaatteiden hinta täällä Suomessa nousisi - ehkä pari kolme euroa! Niin paljon vaatteen hinnasta menee kaupalle, valmistajalle ja muille välikäsille.



Enempää en kirjoita näistä epäkohdista, vaan listaan tässä kirjan loppuosassa esiin tulleita hyviä vinkkejä, joita itse ainakin aion hyödyntää vaatekaapissani:


  • Jos vanhat kengät tuntuvat tylsiltä, ne voi värjätä nahalle ja keinonahalle tarkoitetulla maalilla. (Maalia kannattaa etsiä suutareilta. Ainakin mustaa löytyy. Kuvia on tulossa omasta värjäyskokeilustani, jahka saan auki ostamani maalipurkit!)
  • Suutaria kannattaa hyödyntää muutenkin lempikenkien iän pidentämiseksi. Vuosihuolto pohjien uusimisineen on paikallaan. Miksi aina ostaa uusia kenkiä, jos on jo löytänyt mukavat, kivan näköiset kengät?
  • Pieniä nahkakenkiä voi koettaa venyttää pitämällä niitä jalassa kosteiden sukkien kanssa.
  • Aina vaatteita ja asusteita ei tarvitse ostaa itse. Vuokraaminenkin on mahdollista. Perinteisistä pukuvuokraamoista saa juhlavaatteita. Lisäksi Vaatelainaamossa on hyvä valikoima koon 36-38 designiä. Vesca ja Designisto vuokraavat merkkilaukkuja.
  • Harkitse hankintoja kunnolla. Tee ostoslista vaatekauppaan ja pysy siinä. Laadi myös kriteerit uudelle ostokselle, esim. sopii sinisen t-paitani ja punaisen hameeni kanssa. Voit ottaa ostosreissua varten kännykkään kuvia niistä vanhoista vaatteistasi, joille kaipaat täydentäjää.
  • Puuvillavaatteet voi pestä välillä 60 asteessa, niin hiki ja rasva lähtee kunnolla. Puuvillan pitäisi kestää näin korkea lämpötila, vaikka pesuohjeet olisivatkin neljääkymppiä.
  • Ekovaatemerkeillä on eettisempiä ja ekologisempia vaatteita. 
  • Vaatteiden teettäminen ompelijalla voi kannattaa varsinkin, jos on epätyypillistä vartalomallia. Laskemalla hinta jokaiselle käyttökerralle kestävä ja täydellisesti istuva teetetty vaate voi olla kannattava investointi.
  • Helppoja perusvaatteita voi myös ommella itse. Tunnearvo on taattu!
  • Kierrätä vaatteita kaveripiirin kesken vaatteidenvaihtobileissä. Porukalla myös vaatteiden korjaaminen on hauskempaa, siispä kokeile myös korjauspajaa
25 muuta suositeltavaa kirjaa pukeutumisesta, kuluttamisen hillitsemisestä ja raha-asioista löytyy tästä ilmaisesta kirjalistasta. Mukana on jokaisesta teoksesta yhden lauseen esittely. Lukuiloa!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Buyology: ostologiasta ostologiikkaan...

Pienen tauon jälkeen koetan päästä päivitysrytmiin pikku kirja-esittelyllä. Tässä lukemani teos:

Buyology - ostamisen anatomia. Martin Lindström. Talentum 2009.

Kirja kertoo neurotutkimuksesta, joka on uusin keino markkinoinnin vaikutusten tutkimiseen. Aloittaessani sen olin hieman pettynyt, sillä olin luullut, että kyse on kuluttajille suunnatusta oppaasta mainosmiesten metkujen paljastamiseen. No, tavallaan senkinlaista asiaa kirjassa oli, mutta enemmän tässä oltiin markkinoijien puolella.



Pitkään mainosten tehoa on tutkittu esimerkiksi kyselytutkimuksilla ja ryhmähaastatteluilla. Näissä ihmiset ovat vastanneet omien ajatustensa mukaan. Ongelma on, että tosielämässä ihmiset tekevät päätöksiä usein tiedostamattomalla tasolla, sekunnin murto-osassa tapahtuvien reaktioiden varassa.

Niinpä kyselyt ja haastattelut eivät usein kerro totuutta. Neurotutkimus sen sijaan hyppää suoraan tietoisuuden taakse aivojen reaktioiden tasolle. Tutkimusta tehdään muun muassa aivojen magneettikuvauksella ja sillä saadaan selville ostamisemme todellinen logiikka. Näin erilaisten tuotteiden markkinointi voidaan tehdä mahdollisimman koukuttavaksi. Pelottavaa? Mielestäni jonkin verran kyllä.

Esimerkki kyselyjen tulosten ja todellisuuden välisestä erosta on tupakka-askien varoitustekstit (ja joissakin maissa myös kuvat). Kyselyissä tupakoijat ilmoittavat varoitusten vähentävän heidän tupakanpolttoaan. Kuitenkin neurotutkimuksella saadaan selville, että varoitukset itse asiassa lisäävät tupakanhimoa.

Surullista oli, kun kirjoittaja esitti, että uusien tavaroiden hankkiminen tekee ihmiset onnelliseksi. Hän kuvaili tarkkaan, minkälainen endorfiinien ryöppy seuraa vaatteiden ostamisesta seksikkäillä mallien kuvilla koristellusta, kukkaistuoksulla ja trendimusiikilla höystetystä vaateliikkeestä. Kaikissa lukemissani onnellisuustutkimuksissa kerrotaan tavaroiden ostamisen tuovan vain lyhytaikaista onnea. No, tämän kirjoittajakin myönsi.