sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Rahat ja rakkaus

Asettuvatko sinun ja rakkasi tulot tasan?

Tarina on tuttu: kaksi ihanaa ja hyvännäköistä ihmistä tapaa, rakastuu ja ryhtyy seurustelemaan. Käydään treffeillä, ravintolassa syömässä, leffassa, keikoilla... Elämä on yhtä juhlaa ja rakastumisen huumaa.

Pikku hiljaa arki alkaa astumaan kuvioihin mukaan. Ruokakaupassa pitää käydä. Kassalla toinen pakkaa ostokset muovikassiin, toinen maksaa – kumpi? Aikansa seurusteltuaan pari päättää myös muuttaa yhteen, kenties myös virallistaa suhteensa.

Avoliitossa, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa arkisia talousasioita tulee ratkaistavaksi yhä enemmän. Sähkölasku, nettiliittymä, kotivakuutus, vuokra tai vastike...

Miten menot tulisi jakaa, ja miten yhteisten menojen maksaminen pitäisi käytännössä hoitaa? Kumppaneilla voi olla hyvinkin eri suuruiset tulot. Joskus toisen tulojen tippuminen voi olla väliaikaista, kuten vanhempainvapaalla.

Poimi oma mallisi


Tässä erilaisia malleja tilanteen ratkaisemiseen. Osa on poimittu kirjasta Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen.

  1. Kumppaneilla on pelkästään omat käyttötilit. Kumpikin maksaa sovitut laskut, esim. toinen vuokran ja toinen pienemmät laskut. Ruokakaupassa maksetaan vuorotellen. Laskut ja kuitit voi myös halutessaan kerätä talteen ja tasata tilit esim. kuukausittain.
  2. Kummallekin oma palkkatili sekä yhteinen taloustili, jolle kumpikin siirtää kuukausittain suhteellisesti lasketun osuutensa talousbudjetista (osuus lasketaan sen perusteella, kuinka suuren osan talouden tuloista kukin ansaitsee).
  3. Laskekaa ”takaperin”, eli ottakaa lähtökohdaksi se, että kummallekin pitää jäädä yhtä paljon omalle tililleen sen jälkeen, kun talousmenot on maksettu. Jos rahat eivät mene tasan, se jolla on enemmän siirtää rahaa toiselle.
  4. Puolisoilla on käytössään pelkästään yksi yhteinen tili, josta maksetaan kummankin henkilökohtaiset menot sekä yhteiset menot.

Nuoret ja vanhat valitsevat eri lailla


Malli 1. on kokemukseni mukaan käytössä aika monella nuorella, melko lyhyen aikaa yhdessä asuneella parilla. Tähän malliin on helppo vain päätyä yhteen muuton jälkeen. Monesti talousasioiden jakamista ei olla välttämättä kovin tarkasti mietitty.

Itseäni ykkösmallissa häiritsisi sen epämääräisyys – jos kaikkia laskuja ja kuitteja ei jakseta kerätä ja tasata tilejä säännöllisesti, helposti toiselle tai kummallekin osapuolelle jää tunne, että on maksanut enemmän. Mutta mikäpä siinä, jos luottaa puolisoon ja jos elämässä on muitakin isompia murheita kuin pennien laskeminen.

Malli 3. eli ”takaperin” laskeminen voi toimia hyvin, jos puolisoilla on aika samankokoiset tulot. Silloin se on samalla lähellä mallia 2. Jos puolisoiden tulot ovat hyvin erisuuruiset, voi enemmän ansaitseva kokea tämän epäoikeudenmukaisena.

Malli 4. eli yksi ainoa yhteinen tili on kuulemani mukaan yleinen iäkkäämmillä pareilla. Jotkut kokevat tämän luottamuksen osoituksena. Ongelmaksi voi koitua, jos toinen on todella pihi ja toinen tuhlaavainen. Ja entä, kun haluaisi ostaa puolisolleen lahjan tämän tietämättä?

Kummallekin oma prosenttiosuus



Meidän taloudessa on käytössä malli 2. eli menojen maksaminen suhteessa tuloihin. Sen käyttöönotto vaati alussa jonkin verran vaivannäköä. Ensinnäkin piti selvittää kummankin nettotulojen määrä. Samoin piti laskea yhteisten kuukausimenojen määrä (tämä olikin pienoinen arvoitus aikanaan). Sitten täytyi marssia pankkiin perustamaan tili, jolle kummallakin on pankkikortti.

Nyt kulujen hoitaminen on helppoa. Kumpikin siirtää taloustilille palkkapäivänään sovitun summan rahaa.

Ruokakauppa-, sisustus- ja muut yhteiset ostokset maksaa kumpi tahansa yhteiselle tilille liitetyllä pankkikortilla. Yhteiset laskut maksetaan verkkopankissa yhteiseltä tililtä. Ja kumpikin voi olla varma, että on maksanut tismalleen sen verran, kuin on sovittu!

Tämä ei vielä riitä


Tekemällä taloudelliset päätökset yhteisten menojen jakamisesta on selvittänyt yhden askeleen. Tilanne mutkistuu kuitenkin entisestään, kun hankitaan yhteistä isompaa omaisuutta: asunto, auto, kesämökki, vene...

Nämä vaativat useimmiten lainan ottamisen pankista. Kenen tai kenen kaikkien nimi laitetaan lainapaperiin? Tästä ja muista rahaan ja parisuhteeseen liittyvistä kysymyksistä kirjoittaa Talousvalmentaja-Terhi blogissaan. Tässä hänen tiivistyksensä:

Olipa arjen rahavirta sovittu miten tahansa, on kaksi asiaa, mitä suosittelen aina tekemään. Ensimmäiseksi molempien tulisi ottaa osaa taloudellisiin päätöksiin sekä oppia ja lisätä omaa ymmärrystään oman talouden hallinnasta ja varallisuuden kasvattamisesta. Toiseksi molempien nimissä tulisi olla omaisuutta tasapuolisesti. Uskon, että parisuhde hengittää ja voi hyvin, kun molemmat ottavat osaa taloudellisiin päätöksiin.

Samaa tai eri mieltä? Mitä jos toinen kumppaneista ei kerta kaikkiaan ole kiinnostunut tylsistä ja vaikeista raha-asioista... Entä mitä mallia yhteisten menojen jakamisesta teillä noudatetaan – tai jäikö listasta täysin puuttumaan jokin ratkaisu?

Lisälukemista:


Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen. Jennie Sjögren. 2005. Erityisesti luku Taistelu murusista. Tasa-arvo kotona.

6 kommenttia:

  1. Moi! Satuin eilen saamaan käsiini Ota opiksi kansanopistojen lehden
    Opinlakeus-koulutusmessuilta Seinäjoelta ja sieltähän löytyi tutut kasvot! Hetken mietin, että mistä tuo nainen on niin tutun oloinen ja sitten muistin, että minähän luen sun blogia! Tosi mielenkiintoinen lehti ja hyviä juttuja olit kirjoittanut lehteen samaten kun tänne blogiisi :)

    VastaaPoista
  2. Moi! Aivan oikein, toimin työkseni Ota opiksi -lehden tuottajana. Kiva kuulla että tuore lehti oli ennättänyt messuille Pohjanmaalle. Kiitos kehuista lehdelle ja blogille! Myös Kitsastelija-blogi vaikutti mielenkiintoiselta, täytyy perehtyä siihen syvemmin ja ryhtyä seuraamaan jatkossa :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä postaus. :)

    Meillä toimii mutu-tuntumalla heitetyt menojen tasaukset. Prosentuaalisesti se kumpi tienaa enemmän, myös maksaa hieman enemmän. Kummallakin on kohtuullinen käyttövara ja kumpikin tuntee osallistuvansa tasa-arvoisesti tuloluokkansa mukaisesti talouden ylläpitämiseen.

    Isommat hankinnat on maksettu erikseen, jotta mahdollisen eron sattuessa omaisuuden jakaminen on helpompaa. Perinnöt on suojattu.

    Ihan noin pilkunviilaukselle, kuin mainitut neljä esimerkkiä, emme ole kokeneet suhteessamme tarvetta. Luottamus on ainakin toistaiseksi pelannut niin hyvin yhteisin pelisäännöin, ettei tilejä tarvitse tasailla, kuitteja keräillä tai pitää kuukausittaista kirjanpitoa menikö markat pennilleen vai karhutaanko toiselta fyrkat velkakirjeellä. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista! Ei meilläkään mitään pilkunviilausta tämä homma ole, vaan jos samaan aikaan on esimerkiksi apteekista sekä omia että yhteisiä ostoksia, maksan ne välillä itse ja välillä yhteiseltä tililtä.
    Tarkoittaakohan teillä perintöjen suojaus kenties avioehtoa...? Siitäkin voisi kirjoittaa joskus, pidetään mielessä.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen blogi sinulla ja hyvä kirjoitus. Samaa teemaa olen itsekin pohdiskellut ja päädyin oikeastaan vertaamaan tehtyjä työtunteja kulujen jakamisessa. http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2014/04/omat-vai-yhteiset-rahat-kulujen.html

    Vaihtoehtoja on tietysti monia ja jokainen poimii niistä itselleen parhaimman ja oikeudenmukaisimmaksi kokemansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Hyvä oivallus tuo tehtyjen työtuntien vertaaminen.
      Kävin lukemassa mainion postauksesi ja jätin sinnekin kommenttia.

      Poista