tiistai 23. joulukuuta 2014

Sydämelliset joulun toivotukset (sekä niksi)

Toivotan sydämestäni hyvää joulua ja iloista uutta vuotta 2015 lukijoille!

Ja eihän tämä olisi Rikasta elämää -blogi, ellei jouluunkin löytyisi kulutuskriittistä niksiä.

Huomenna aattona pukinkontista paljastuu jos jonkinlaista lahjaa. Jos lahja ei ole mieluinen, säästä pakkaukset, niin lahja on helpompi myydä eteenpäin! Eteenpäin lahjoitettunakin tavara on mukavampi saajalle pakkauksien kera. Jos et ole aivan varma, tuleeko lahjalle löytymään käyttöä, silloinkin on parempi säästää pakkaukset ja nukkua yön yli ja harkita.

Tuntuuko muuten jostakin tämä lahjan myyminen tai eteenpäin lahjoittaminen "väärältä"? Miksi?

PS. Viime postauksessa kirjoitin siitä, kuinka aiemmin en ole raaskinut hankkia kunnon lämpimiä talvitakkia ja -kenkiä. Nyt molemmat on hankittu, kuten kuvasta näkyy :)

torstai 11. joulukuuta 2014

Kahdessadas kauhuleffa vai tuikitarpeelliset pitkät kalsarit?

Haluan jakaa erään oman havaintoni kuluttamisen järkeistämisestä. Kuten blogini lukijat ovat huomanneet, olen kovasti työstänyt esimerkiksi sitä, minkälaisia vaatteita tarvitsen ja mitä en. Olen vähentänyt taloudestani kovalla kädellä turhaa tavaraa.

Ihmiset ostavat, tai shoppailevat, monella eri motiivilla. Iloon, suruun, tottumuksesta, kun alennuksella saa, tavoitellakseen jotakin ihanneimagoa itsestä... Tai tarpeeseen.

Kappas vaan! Eikö esineitä tulisi ostaa aina vain silloin, kun niitä todella tarvitsee? Esimerkiksi maitotölkkejä harva ostaa keräilläkseen tai piristyäkseen, vaan todelliseen tarpeeseen, oman tai perheenjäsenen ravinnoksi. Mitä jos kaikki ostokset tehtäisiin kuin maitotölkin hankinta - ja muut jätettäisiin kaupan hyllylle?

Se heikko kohta...


Usein ihmisellä on jokin tavaralaji, joka heitä erityisesti houkuttaa ja koukuttaa. Hellemekot, kauhuleffat, korkokengät, viimeisin tietoteknologia... Näitä ostetaan eri tunnetilojen vaikutuksesta, vaikka samaa tavaralajia löytyisi kotoa iso kokoelma jo ennestään.

Itselläni tähän kategoriaan menivät aiemmin ehkä piristävät kirppisostokset. Jos kirpparilta löytyi joku oikean kokoinen kiva vaate, saatoin ostaa sen, vaikka suurempaa tarvetta ei ollut.

Nyt olen muun muassa kuukausittaisen kulukirjanpidon myötä tullut tietoisemmaksi siitä, paljonko minulla menee mihinkin rahaa. Samalla olen alkanut tarkemmin miettimään sitä, mitä todella tarvitsen, jotta elämäni sujuisi mukavasti.

Puutetta ja tuhlausta


Tämä on tuottanut havainnon siitä, että samalla kun olen tuhlaillut johonkin turhaan, olen tarpeettomasti pihistellyt ja pitänyt itseäni puutteessa joidenkin asioiden suhteen. Rahaa on kulunut kohteisiin, jotka eivät ole tuottaneet minulle hyötyä, ja en ole pistänyt rahaa todella tarpeellisiin kohteisiin.

Täällä etelässä lämpötilat ovat toistaiseksi olleet nollan kieppeillä, mutta varmasti jossakin vaiheessa tänäkin talvena on luvassa kovia pakkasia. Olen aina inhonnut pakkasia, lunta ja kylmää, sillä palelen todella helposti.

Tamineet niskaan ja ulos!
Ennen en kuitenkaan ole pitänyt superlämpimien talvitamineiden hankkimista investoinnin arvoisena. Ja niin olen hytissyt talvi toisensa jälkeen hampaat irvessä (ja kalisten, heh). Mutta nyt aion laittaa kunnon varusteisiin rahaa!

Tylsiä mutta tarpeellisia


Ostoslistalla ovat paksu talvitakki ja lämpimät talvikengät. Uskon niiden ilahduttavan elämääni sydäntalven aikana merkittävästi.

Talvitakki ja -kengät ovat aika käytännöllinen ja eivät kovin seksikäs hankinta, mutta sitäkin hyödyllisempi. Niissä raha ohjautuu ohjautuu tarpeelliseen käyttöön.

Tunnistitko kenties itsesi näistä pohdinnoista? Käytätkö rahaa johonkin, jota et välttämättä tarvitse, ja pihistelet toisaalta jossakin tuikitarpeellisessa?

3 vinkkiä edullisiin verkko-ostoksiin

Järki kädessä vaikka alennukset houkuttelee...

Verkkokauppojen ostoksista voi saada alennusta, kun tietää keinot. Tässä TOP-3 vinkit.

1. Ostohyvitys


Ostohyvityksen kautta voi saada jälkikäteen verkko-ostoksista takaisin pienen osan ostoksen hinnasta kauppiaalta. Teknisesti homma toimii niin, että verkkokaupan sivuille täytyy mennä Ostohyvityksen sivulla olevan linkin kautta, jolloin tehty ostos rekisteröityy Ostohyvityksen järjestelmään.

Ostoksesta palautuva summa voi olla tietty prosenttiosuus, esimerkiksi muutama prosentti, tai pieni rahamäärä tehtyä ostosta kohti. Hyvityksen rekisteröitymistä täytyy odottaa jonkin aikaa, esimerkiksi viikko.

Hyvityksiä kerätään hieman isompi satsi yhteen, kunnes sivustolta voi pyytää hyvitysten tilittämistä omalle tilille.

Ostohyvitys ei usein rekisteröidy, jos on selaimellaan mennyt ensin verkkokaupan sivuille ja lisännyt tuotteita ostoskoriin ja sitten vasta avaa Ostohyvityksen sivun.

Verkko-ostosten teko kannattaakin miettiä tietyssä järjestyksessä: ensin avataan Ostohyvityksen sivu ja etsitään sieltä haluttua tuotetta tarjoavia verkkokauppoja. Sitten käydään yksi kerrallaan tutkimassa eri verkkokauppoja sivuston linkkien kautta.

Ongelmia voi myös tulla, jos selaimessaan käyttää mainokset estävää Ad-Blockia.

2. Alennuskoodit


Syöttämällä alennuskoodin verkkokauppaan ennen maksua voi saada prosenttialennuksen tai muun edun. Alennuskoodeja on koottu omille nettisivuilleen, jotka löytyvät googlettamalla. Sivulta voi tarkistaa, löytyykö voimassa olevaa alennuskoodia siihen verkkokauppaan, josta aikoo hankkia jotakin.

3. Ryhmädiilit


Groupon, Facediili, Kimppadiili ynnä muut ryhmädiilit tarjoavat isoja alennuksia tuotteista ja palveluista. Tarjontaa on laidasta laitaan, vaatteista ja elektroniikasta ravintola-aterioihin ja kauneudenhoitoon.

Ryhmädiileistä ostetaan lahjakortti, jolla ostos lunastetaan. Diilit voi tilata omaan sähköpostiinsa ja vaikkapa ohjata tiettyyn kansioon, jota voi käydä katsomassa silloin, kun tarve on hankkia jotakin. Tai sitten voi käydä eri ryhmädiilien sivuilla katsomassa auki olevia diilejä jotain tarvitessaan.

Muistetaan sitten, että vaikka halvalla saisi, sellaista ei kannata hankkia, jota ei oikeastaan tarvitsekaan... ;)

Lisäksi jos tunnistat itsessäsi (ja komeroittesi täysinäisyydessä) taipumuksen ostella liikaa, voit kokeilla määräaikaista ostoslakkoa. Katso täältä vinkit shoppailulakon aloittamiseen.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Shoppailun loputon kilpajuoksu

Kenkiä ei voi koskaan olla liikaa!

Kuulostaako tutulta? Selaat verkkokaupan tai esitteen sivuilla upeaa keittiöveistä / nahkatakkia / vahvistinta. Niin kaunis, käytännöllinen ja houkutteleva! Olisit niin paljon itsevarmempi, seksikkäämpi ja suositumpi sen omistajana. Sinun on saatava se.

Harkintaan kuluu ehkä aikaa, ehkä ei. Rahaa on, ehkä ei. Ei väliä, vaikka luottokorttilasku paisuisi vähän isommaksi, kuin mitä olit aikonut. Teet ostoksen, olet vakuuttunut että tämä on hyvä päätös. Kävelet kotiin ostoksesi kanssa tai noudat sen verkkokaupan noutopisteestä.

Siinä se on käsissäsi. Kokeilet sen käyttämistä – hyvältä vaikuttaa. Olet innoissasi. Tuoksuu ja tuntuu uudelta. Toimii hienosti.

Parin päivän ajan nautit uudesta ostoksestasi, kunnes se vähitellen muuttuu vanhaksi omaisuudeksi. Itse asiassa se voisi olla vähän eri värinen / mallinen / kokoinen, vähän eri ominaisuuksilla. 

Ei sitä kuitenkaan enää voi palauttaa, kun sitä on käytetty.

Jonain joutilaana hetkenä eksyt taas sinne samalle verkkokaupan sivustolle, tai ystävällinen kauppaketju muistaa sinua taas esitteellä ja hyvillä tarjouksilla. Selaat jälleen valikoimaa toiveikkaana. Aika kivan näköisiä. Toi yksi voisi oikeastaan olla Se Täydellinen Esine. Se on paremman kokoinenkin.

Ja pyörä pyörii taas, haluat taas uutta.

Uuteen ja ihanaan sopeudutaan


 Psykologeilla on tälle ilmiölle oma nimikin, hedonistinen sopeutuminen. Sen mukaan ihminen tottuu ja turtuu saavuttamiinsa asioihin, kuten hankittuihin esineisiin, ja haluaa aina vaan lisää.

Ilmiö pätee niin uusiin asuntoihin, palkankorotuksiin kuin ostoksiin. Ensin ihminen on iloinen ja onnellinen saavutuksesta, mutta vähitellen uusi asia tuntuu ihan normaalilta, standarditasolta, vanhalta. Tilalle tulee jälleen uusi tavoite.

Jotkut psykologit puhuvat hedonistisen sopeutumisen sijaan jopa hedonistisesta oravanpyörästä. Että mikään ei riitä, vaan ihminen juoksee itsensä kanssa kilpaa. Aina pitää päästä korkeammalle, rikkaammaksi, saavuttaa ja omistaa enemmän.

Suomeksi sanottuna siis ihminen ei olisi koskaan tyytyväinen. Aika pessimistinen kuva ihmisistä. Onko sen pakko olla näin?

Hyvinvoinnin puolesta puhujat ovat viime aikoina nostaneet esiin kiitollisuuden merkitystä. Ihmisen tulisi tietoisesti kiinnittää huomiota asioihin, joihin hän on tyytyväinen ja joista hän voisi olla kiitollinen.

Jos on tästä kiinnostunut, voi kokeilla kiitollisuuspäiväkirjan pitoa. Joka päivä voi kirjata vaikkapa 3-5 kiitollisuuden aihetta. Ne voivat olla yksinkertaisia, vaikkapa että kiitos kun tänään paistoi aurinko tai kiitos kun löysin aamulla parkkipaikan.

Itsekin olen myös kokeillut kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä (alkuinnostuksen aikaan tiiviimmin, nykyään harvemmin, mutta yhä lisää kiitollisuuden aiheita huomaten).

Ai niin, mulla oli joskus rillit


Olen miettinyt esimerkkiä hedonistisesta sopeutumisesta omalla kohdallani. Ostosten kanssa niitä on varmasti lukuisia. 

Yksi merkittävän rahallisenkin panostuksen vaatinut saavutus on silmälaseista eroon pääseminen silmien laserleikkauksella.

Kävin leikkauksessa muutama vuosi sitten, ja se onnistui hyvin. En tarvitse lainkaan silmälaseja. Leikkauksen jälkeen se oli hieno juttu, mutta enpä tiedä, osaanko arvostaa sitä enää niin paljon.

On kuin olisin syntynyt haukankatseisena ja en olisi koskaan tarvinnutkaan silmälaseja. Koetan kuitenkin muistella aikaani rillipäänä.

Silmälaseissa inhosin sitä, kun ne olivat aina sormenjäljistä likaisina ja puhdistusta vailla. Pitkäaikainen harrastukseni uinti oli hankalaa, kun uimahallilla olin ihan sumussa. Piilolinssit kuivattivat silmiä ja verottivat kukkaroa.

Koetetaan me kaikki taistella hedonistista sopeutumista vastaan ja löytää tästä hetkestä tyytyväisyyden aiheita! Itse pyrin muistamaan kiitollisena nykyisen hyvän näköni :)



Lisätietoa:



Kari Nars: Raha ja onni. 2006. Luku Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?

John Naish: Riittää jo! 2011. Luku Riittävästi tavaraa.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Nuukailija hyötyy kekseliäisyydestä

Kirjailija Laura Honkasalon teos Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman kertoo hauskalla tavalla, kuinka pienellä budjetilla elämisen ei tarvitse olla kärvistelyä.

Honkasalo joutui tiukan paikan eteen, kun puolisosta tuli avioero ja hän joutui yksinhuoltajaksi. Kirjoittamisella elävällä eivät tulot ole kovin suuret, ja nyt niiden piti riittää koko pienen perheen elättämiseen.

Kaikki menokohteet piti käydä läpi ja laittaa soukemmalle. Kirjassa kerrotaan, miten voi nuukailla niin ruuan, vaatteiden kuin muidenkin hankintojen kanssa.

Itselleni kirjan aloitus oli aikamoista shokkihoitoa. Ensimmäinen luku käsitteli ruokaa, ja se on tupannut olemaan omassa taloudessani heikko kohta. Honkasalo kehottaa käyttämään rikkaruohoja, villivihanneksia ja muita luonnonkasveja hyväksi ravintona ja tekemään mahdollisimman paljon itse. Meillä ostetaan eineksiä ja syödään paljon ulkona - on siis aika kaukana, että keräisimme keväällä pakkasen täyteen nokkosia! :)

Esiäitien parhaat vinkit


Kirjoittaja on tehnyt paljon tutkimusta erilaisten historiallisten lähteiden kanssa ja ottanut selvää, kuinka viime vuosikymmeninä, varsinkin sota-aikaan, oltiin säästeliäitä. Näistä wanhan ajan winkeistä tulee mukavaa viehätystä ja omaleimaisuutta tähän teokseen.

Erityisen huojentavaa oli lukea, kuinka kirjailijan lapset ovat sopeutuneet todella hyvin tähän koko perheen nuukailuun eivätkä esimerkiksi kinua uusimpia, kalliita teknisiä laitteita ja vaatteita. Itse olen lapseton, mutta olen ymmärtänyt, että vertailu lasten kesken voi olla aika julmaa ja porukasta voidaan sulkea pois, jos ei omista tiettyjä tavaroita. On siis toisenlainenkin tie! Aikuisten täytyy vain näyttää esimerkkiä.

Leipäpussit ja meikkiliinat osiin


Luin tämän kirjan jo pari kuukautta sitten, ja sen sanoma on itänyt omassa arjessani joitakin muutoksia - liittyen jopa siihen ruokaan, Nyt esimerkiksi koetan ottaa leipää pakastimesta esiin vain puolikkaan pussillisen, sillä olen huomannut, että kokonainen pussi ehtii meillä mennä osittain huonoksi.

Samoin olen ryhtynyt repimään käyttämiäni meikinpoistoliinoja kolmasosiin. Arjessa sutaisen silmiin muutaman vedon ripsiväriä, ja sen poistamiseen illalla riittää pieni tilkku liinaa, turha käyttää kokonaista. Loput voi laittaa takaisin ilmatiiviiseen pakettiin odottamaan.

PS. Jos sinua kiinnostaa saada lisää säästövinkkejä ja laittaa omaa kulutusta kontrolliin, tartu tähän ilmaiseen kirjavinkkilistaan! 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Niin lähellä mutta niin kaukana

Tämä kuvio on korteissa ja päätteissä, joilla voi tehdä lähimaksun.
Kesälomalla ryhdyin huvikseni testailemaan, missä liikkeissä lähimaksaminen onnistuu. Lähimaksamisella voi hoitaa alle 25 euron ostokset. Maksukortti vilautetaan maksupäätteen sivulla, ja numerokoodia ei tarvitse antaa. Maksaminen on siis nopeampaa. Ilahduttaa pitkissä kassajonoissa hikoilevaa!

Maksupäätteissä tuota lähimaksamisen kuviota näkee jo tiuhaan. Olen käynyt muutamassa ruokakaupassa (näitä perinteisiä sinivalkoisia isoja ketjuja), joissa on merkattu pääte kassalla. Ominaisuus ei ole kuitenkaan vielä toiminut.

Ainoa paikka, missä lähimaksu on onnistunut, on Tarjoustalo. Lidlissä kävin tutun ostosseuralaisena, ja siellä roikkui katosta isot julisteet, joissa kerrottiin lähimaksamisen olevan mahdollista.

Vielä on aika kaukana lähimaksamisen yleistyminen.

Tämä siis kapean otantani tulos. Missä te lukijat olette pystyneet käyttämään lähimaksamista? Luotatteko turvallisuuteen? Ilahduttaako maksamisen nopeutuminen?

(Mitäköhän verbiä tuossa pitäisi oikeasti käyttää: lähimaksaa, tehdä lähimaksu vai käyttää lähimaksua...:D )

Lisälinkki:

Länsiväylä: Vilauttamalla voi maksaa jo monessa paikassa


torstai 10. heinäkuuta 2014

Tyylikkääksi 4: Näitä oppeja naiset(kaan) eivät saa äidinmaidossa

Kaikki naisethan osaavat luonnostaan meikata itsensä jumalattariksi? He osaavat myös vääntää hiuksensa kymmenille nuttura-, kihara-, ynnä muille kampauksille, eikö niin? No ei se vaan näin ole. Oppi ei tule sen paremmin äidinmaidossa kuin oikean kromosominkaan mukana.

Meikkaaminen ja hiusten laitto täytyy itse opetella. Nämä kaunistautumisasiat eivät ole aiemmin saaneet minulta kovin vahvaa panostusta, mutta kiinnostusta parantaa tilanne on ollut.

Keväällä innostuinkin, kun Kimppadiili tarjosi edulliseen hintaan yhden päivän tyylikurssia Clamos Studiossa. Ostin lahjakortin itselleni ja ilmoittauduin kurssille. Alkukesän lauantaina suuntasin sitten kurssipaikalle Helsingin keskustaan.

Meikkivoiteen syvin olemus


Kurssista noin ensimmäinen puolisko meni meikkaamista opetellessa. Meitä oli noin 15 naista ringissä istumassa huoneessa, ja edessä kouluttaja neuvoi vaihe vaiheelta eri meikkituotteiden levittämistä. Jokainen siis meikkasi itse itseään ohjeiden mukaan, ja tämä olikin tosi hyvä juttu – mitäpä siitä olisi oppinut, jos ammattilainen olisi vain lätkäissyt rutiinilla puuterit ja ripsarit naamaan ja itse olisi ollut vain kohteena.

Meikistä tehtiin aika vahva ja kalliita tuotteita se vaati aikamoisen litanian. Ajattelinkin, että meikkipussia voi sitten kurssin jälkeen täydentää pikkuhiljaa...

Voimakasta meikkiä vaadittiin, sillä kurssilla oli meikkiä seuranneen lyhyen hiustenlaitto-osuuden jälkeen vuorossa valokuvaus. Kouluttaja kertoi, että valokuva ”syö” värit kasvoilta (pitäisikö vain sanoa että rumentaa?), ja tämänhän arkikokemuskin vahvistaa.

Kylmä kesä vai lämmin syksy - eikä nyt puhuta säästä!


Kurssin päätteeksi käytiin lyhyesti läpi pukeutumisen perusasioita. Lisäksi tehtiin pika-värianalyysi jokaiselle. Tällä kertaa minut luokiteltiin kesä-värityypiksi.

Kesä-värityypin värikartta.
Nämä värianalyysijutut ovatkin mielenkiintoisia, sillä aiemmin tänä vuonna pukeutumisneuvonnassa minut luokiteltiin lämpimien, murrettujen sävyjen syksyksi. Pukeutumisneuvonnassa käydessäni minulla oli päälläni ruosteenruskeaa ja beigeä. Kylmien heleiden sävyjen kesäksi minut laitettiin, kun päälläni oli kirkkaansinistä. Jotenkin tuntuu, että analyysihetkellä päällä olevat värit vaikuttavat tulokseen!

Toki nuo molemmat värianalyysit olivat hyvin pikaisesti ja ylimalkaisesti tehtyjä, joten ei voi odottaakaan kovin suurta täsmällisyyttä ja paneutumista. Ei nämä värianalyysit niin vakavaa asiaa ole. Edellisen postaukseni kommenteissa muuten kerrotaan vinkkejä, missä paikoissa lukijani ovat käyneet teetättämässä perusteellisemman värianalyysin.

Kelpo pläjäys oppeja ja hyötyä


Tyylikurssin jälkeen sähköpostissa tulivat kurssimateriaalit kirjallisina (opetettua ei tarvinnut siis turhaan itse kirjoittaa ylös) ja otetut valokuvat.

Kritisoisin kurssissa liiallista saman firman tuotteiden myyntiä kurssin aikana. Opastuksessa käytettyjä meikkejä sai ostaa paikan päältä, ja lisäksi valokuvaukseen jonottaville oli ajankuluksi vaatteita sovitettaviksi ja ostettaviksi. Monethan innostuivat shoppailemaan, ja minusta ostosten käsittelyyn meni liikaa kurssin ainokaisen kouluttaja-valokuvaajan aikaa.

Kurssi oli kuitenkin mielestäni hintansa väärti (ryhmädiilitarjous oli varsin edullinen). Meikkausopetus oli perusteellinen sekä hyödyllinen ja valokuvista tuli hyviä.

Tämä oli kesäisen Tyylikkääksi-postaussarjan viimeinen osa. Kertauksena laitan tähän linkit edellisiin osiin:

Tyylikkääksi 1: Vaatteet on mun aatteet
Tyylikkääksi 2: Housut + paita = matematiikkaa
Tyylikkääksi 3: Ammattiapua tyylitajuttomalle

Jos vaatteet ovat sydäntä lähellä, lue myös muut postaukseni aiheesta:

Uusi 2018 alkaen jatkava blogi (Rikasta elämää -blogia ei enää päivitetä): Näin aloitat shoppailulakon - 5 askelta mielenrauhaan

Shoppailuaddikti täyttää tyhjää elämää ostoksilla
Järjestin vaatteidenvaihtobileet
Kokemuksia shoppailulakosta
Hyvän mielen vaatekaappi -kirjasta poimittuja vinkkejä

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Tyylikkääksi 3: Ammattiapua tyylitajuttomalle

Pukeutumisneuvoja mittaa asiakkaan selvittääkseen oikean koon ja vartalotyypin.
Olen alkuvuoden aikana opiskellut näitä tyyliasioita teiltä salaa vähän enemmänkin kuin vain kirjoja lukemalla, mistä kirjoitin viime postauksessa. Kerron nyt keväisestä käynnistäni tavaratalon pukeutumisneuvojalla, jota minun oli pitkään tehnyt mieli testata.

Tutkin alkuun netistä eri liikkeiden tarjontaa. Anttila ja Sokos tarjoavat maksutonta pukeutumisneuvontaa, mutta käyntejä on vain yksi. Stockmannilla pukeutumisneuvonta on maksullista, mutta käyntejä on kaksi.

Päätin että tehdään nyt homma perusteellisesti ja hyvin, joten valitsin Stockan.

Valmistelusta sovitteluun


Ensin kävin Stockmannilla tutustumiskäynnillä. Pukeutumisneuvontaan oli varattu naistenvaateosaston yhteydestä oma pieni huone, jossa oli pöytä ja tuolit, vaaterekki ja pukukoppi.

Minusta otettiin mitat vaatteiden päältä, ja pukeutumisneuvoja haastatteli minua. Kerroin etsiväni siistejä työvaatteita toimistotyöhön. Kerroin tyylejä, vaatemerkkejä ja värejä koskevista mieltymyksistäni. Lisäksi neuvoja teki minulle nopean värianalyysin ja antoi tulokseksi syksy-värityypin.

Toisella kerralla oli sitten varsinaisen sovittelun aika. Minua odotti vaaterekillinen oikean kokoisia vaatteita. Pukeutumisneuvoja kertoi, miten vaatteita voi käyttää, esimerkiksi että t-paidan helmaa ei tarvitse vetää suoraksi alas vaan että se saa olla "poimuilla".

Olin vähän pettynyt, sillä tarjolla olleet työvaatteet tuntuivat vähän oudoilta väriyhdistelmiltään ja leikkauksiltaan. En mieltynyt niihin. Olin odottanut jotakin enemmän. Lisäksi erääntyyppistä korua ei ollut tarjolla, jota olin pyytänyt tarjolle sovitukseen.

Odottamassa oli kuitenkin yhtä lempiväriäni oleva kaunis mekko, joka oli vielä alennuksessa. Päädyin ostamaan vain sen. Tuntui, että on vähän velvollisuus ostaa jotakin, kun kuitenkin on vienyt tunnin myyjän aikaa (tämä varoitukseksi kaikille...).

Väriehdotus otti tulta


Yhdestä asiasta olen todella tyytyväinen saamassani pukeutumisneuvonnassa. Olen aiemmin vierastanut vahvasti sinistä väriä, mutta minulle suositeltiin sen kokeilemista. Sopiihan sininen hyvin vaaleatukkaisille.

Neuvonnasta ei tarttunut mukaan mitään sinistä, mutta hieman myöhemmin päätin toisessa vaatekaupassa ihan varta vasten kokeilla päälleni tuota väriä. Näytti oikein hyvältä, ja nyt minulla on suorastaan kuherruskuukausi uuden lempivärin sinisen kanssa!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tyylikkääksi 2: Housut + paita = matematiikkaa


Luin juuri Terttu Paulin kirjan Nykynaisen Asu Matematiikkaa. Tai no, paljon luettavaa kyseisessä opuksessa ei ollut, sillä enemmistö kirjan sivuista on varattu ”nykynaisen värityskirjalle”.

Mistä on kyse? Teos jakaa lyhyesti vinkkejä tyyliin. Kuitenkin tärkein on kirjailijan opastus siitä, kuinka kannattaisi muodostaa toimiva vaatekaappi.

Hänen mukaansa se käy näin: otetaan viisi jakkua, viisi alaosaa sekä kuusi erilaista puseromallia, jokaista viidessä eri värissä. Kaikki vaatteet edustavat viittä toisiinsa sointuvaa väriä. Vaatekaapin koko on siis 8 x 5 = 40 vaatekappaletta. Näistä syntyy yhteensä 1900 eri asuyhdistelmää.

Värikynät sauhuamaan!


Kirjan sivuja täyttävät kuvat esimerkkiväreillä tehdyistä asuyhdistelmistä. Ja loppuosa on varattu tyhjille asujen ääriviivoille, jotka saa värittää itse valitsemillaan väreillä!

Aika hupaisaa! :) Enpä taida ruveta kirjan sivuille värittämään 1900 eri asuyhdistelmää...

Silmään tökkää myös se, että lämpiminä yläosina Paul ehdottaa vain vaatekaappiin vain jakkuja. Entä sitten neuleet, neuletakit ja vaikka liivit? Paitoja taas on hurja määrä verrattuna alaosiin ja jakkuihin.

Rajaa ja tasapainota


Kyllä kirjasta voi silti poimia ne kantavat ideat omakseen. A. Valitaan omaan vaatekaappiin 3-5 väriä, joita kaikki vaatteet edustavat. Näin vaatteiden yhdistely helpottuu. B. Kunkin vaatetyypin (housu, paita, jakku...) määrä on rajattu, eli eri vaatekappaleita täytyy olla sopivassa suhteessa toisiinsa. Ei siitä tule mitään, jos housuja on vain yhdet ja kaikkia muita vaatekappaleita kymmeniä.

Asu matematiikkaa -kirjan ja Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan teoksena intouduin valokuvaamaan kaikki vaatteeni (ei herrajumala, tolla naisella on ihan liikaa aikaa, osa teistä varmaan ajattelee ;D ).

Ikioma värisuora


Värivalikoiman rajaamista olen oppinut aiemmin noudattamaan sisustuksessa, missä se on ollut kyllä toimiva juttu. Niinpä nyt aloin pohtia sen siirtämistä myös vaatekaappiin. Paulin opastuksena pohdin valitsevani viisi väriä omiksi väreikseni: valkoinen, musta, ruskea, punainen ja sininen.

Nämä yläosat kelpuutin oikean värisiksi vaatekaapistani.
Siispä keltainen ja vihreä karsiutuvat ”vääränvärisiksi” ja varmaan jossain vaiheessa kiertoon pantaviksi. Violettia, oranssia ja harmaata minulla ei olekaan juuri ollut kaapissani.

Lue lisää pukeutumisesta, kuluttamisesta ja raha-asioista:


20 +5 parasta kirjavinkkiä oman kulutuksen ja talouden hallintaan

Katso myös juttusarjan muut osat:


Tyylikkääksi 1: Vaatteet on mun aatteet
Tyylikkääksi 3: Ammattiapua tyylitajuttomalle
Tyylikkääksi 4: Näitä oppeja naiset(kaan) eivät saa äidinmaidosta

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Tyylikkääksi 1: Vaatteet on mun aatteet


Olen käsitellyt aikaisemminkin vaatteita ja pukeutumista. Nyt jatkan aiheen parissa pienen postausten sarjan verran.

Vaatteet kiinnostavat, sillä ne kuuluvat monien kaltaisteni nuorten kaupunkilaisnaisten kiinnostuksenkohteisiin. Pukeutuminen ei ole pelkkää pinnallista hömppää, vaan oikeat, omalta tuntuvat vaatteet tuovat itseluottamusta ja tukevat omalta osaltaan sitä viestiä, mitä ihminen haluaa itsestään antaa.

Vaatteet liittyvät myös kohtuulliseen, ekologiseen ja downshiftaus-henkiseen elämäntapaan, jota tämä blogi henkii. Vaatetusteollisuus on todella suuri resurssien kuluttaja maapallolla, ja siinä bisneksessä pyörivät isot rahat. Ruoan eettisyys on pitkään kiinnostanut kuluttajia, ja nyt tämä sama läpinäkyvyyden vaatimus on levinnyt myös muun muassa vaatteisiin ja elektroniikkaan.

Tällä hetkellä suuret massat Suomessa eivät taida pukeutua kovin eettisesti. Ostetaan halpaa ja huonolaatuista, käytetään jonkin aikaa ja heitetään pois – usein kaatopaikalle. Näin, vaikka vaatteet voisi viedä kierrätykseen kirpputoreille tai vähintään niiden materiaalin voisi  hyödyntää energiana energiajakeessa.

Esteettistä ja eettistä


Uusia tuulia on onneksi alkanut viriämään. Naiset ovat kyllästyneitä siihen, että vaatekaappi on täynnä monen värisiä ja -tyylisiä riepuja, mutta ”koskaan ei ole mitään päälle pantavaa”. Vähän samat fiilikset ovat olleet itsellänikin, vaikka olen jo pitkään ollut ihan hyvä karsimaan turhaa vaatetta säännöllisesti pois.

Ekologisuus, käytännöllisyys ja vaatteiden pitkäikäisyys ovat 2010-luvun vaatekaapin avainsanoja. Vaatteiden halutaan olevan laadukkaita. Niitä pitää pystyä huoltamaan ja päivittämään ompelemalla sekä pesemällä oikein. Vaatteita tarvitaan vain rajattu, kenties hyvinkin pieni määrä, mutta niitä pitää pystyä ristiin rastiin yhdistelemään toisiinsa rajattomasti. Näin on ”aina jotain päälle pantavaa”.

Yksi esimerkki vaatekaapin kaoottisuuteen kyllästyneestä naisesta on tuttuni Eveliina Lindell. Hän kertoo Go Lightly -blogissaan, kuinka toteutti omin päin naistenlehdistä tutun ”prinsessapäivän” käymällä kampaajan, meikkaajan ja stylistin opissa. Stylisti opasti äitiyslomalla ollutta Eveliinaa päivittämään vaatekaapin taas töihin paluuta varten. Ja oikein hyvältä näyttää!

Katso juttusarjan muut osat:

Tyylikkääksi 2: Housut + paita = matematiikkaa
Tyylikkääksi 3: Ammattiapua tyylitajuttomalle
Tyylikkääksi 4: Näitä oppeja naiset(kaan) eivät saa äidinmaidossa


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Nitistä verkon mainokset

Kuva: brandon818

Mainoksia on joka paikassa, ja ne todella vaikuttavat meihin. Kuvittele vaikka Coca-Cola ilman mitään markkinointiviestinnän keinoja - olisi vain tumma kolanmakuinen juoma jota haettaisiin kaupasta omaan täyttöpulloon. Ei TV-mainoksia, ei logoa, ei kurvikasta pulloa, ei tienvarsimainoksia, ei tunnussävelmiä... Mistä brändi muodostuisi? 

Mainokset yrittävät saada kuluttajat tyytymättömiksi ja luoda uusia tarpeita, joita mainostetut tuotteet täyttävät. Niinpä voi olla ihan järkevää vähentää omaa mainoksille altistumistaan.

Nettimainos tarraa tiukasti kiinni


Netissä useilla sivustoilla on mainoksia. Pahimmillaan tuntuu, että mainostajat lukevat ajatuksia - joskus kun olen käynyt jossakin verkkokaupassa katsomassa vaikkapa paitoja, saman verkkokaupan samat paidat ilmestyvät mainoksissa nokkani eteen aivan muilla, jopa ulkomaalaisilla nettisivuilla. Viikkokausien ajan, yrittämässä houkuttaa minut ostamaan, kun olen kerran ilmaissut kiinnostukseni.

Todella ärsyttävää! Menee jo vähän liian pitkälle. Teknisesti tuo on mahdollista toteuttaa, joten härskit kaupittelijat käyttävät tilaisuuden hyväksi.

Simsalabim, mainokset häviävät!


Onneksi nettimainokset voi hävittää silmistään. Taikasana on selaimen lisäosa, joka estää mainoksia näkymästä eri sivustoilla. Googleta "Ad Block + oman selaimesi nimi", niin saat linkin lataussivustolle, josta tuon Ad Block -lisäosan voi ladata ilmaiseksi. 

Minun ei ainakaan edes tarvinnut käynnistää konetta uudelleen, jotta mainokset häviävät verkkosurffailuni varrelta. Ah, mikä selkeys! Nettisivuilla on vähemmän sälää, kun mainokset häviävät näkyvistä. Ja houkutukset heräteostoksiin jäävät entistäkin vähäisemmiksi.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Nyt kävi munkki!

Teininä Etelä-Ranskan lumoissa pikkusiskojen kanssa. Pian palaan samoihin maisemiin!

Pari päivää sen jälkeen, kun olin kirjoittanut postauksen apurahoista ja muusta ”ilmaisesta rahasta” minulle tuli soitto myönnetystä apurahasta! Ties mikä vetovoiman tai karman laki tässä nyt on pistänyt sormensa peliin, mutta onnetar suosii toden teolla :)

Tai itse asiassa aiemmin olin saanut jo toisen pienemmän apurahan... Sen käyttö alkuperäiseen tarkoitukseensa vaikutti hankalalta, mutta nyt sain järjesteltyä asian niin, että yhdistän nämä apurahat samaan tarkoitukseen.

Ja mitä minä rahoilla teen? Toteutan haaveeni ruostuneen ranskan kielen taitoni preppauksesta ja lähden Ranskan Montpellieriin kielikurssille – jo kuukauden kuluttua! Ai kun olen kiitollinen, innostunut ja jännityksessä :)

PS. Ranska on todellinen suosikkimaani. Syksyllä 2018 palasin sinne opiskelemaan sijoittamista suomalaisten talousvalmentajien johdolla. Lue uudesta blogistani, millaista oli raharetriitissä tuossa sorahtelevan ärrän ja joie de vivren maassa.

torstai 29. toukokuuta 2014

Ilmainen raha kelpaa aina

Lomalle ikuiseen Roomaan - apurahalla tai lahjakortilla?

Joskus rahaa tai rahanarvoisia etuja on saatavilla pienellä vaivalla. Itse ainakin olen sen verran ahne ja laiska, että jos vaikkapa jonkin hakemuksen rustaamalla voi saada tuntuvan taloudellisen hyödyn, teen sen mielelläni.

Ahneus ja laiskuus on itseironiaa, sillä asian voi nähdä toisinkin päin. Yleensä raha on rankan työnteon takana ja tulee palkan muodossa. Pidän työstäni, mutta en määrättömästi. Jos rahaa voi saada helpomminkin, niin totta ihmeessä tartun tilaisuuteen. Tätä voi pitää fiksuna ennakkointina ja suunnitteluna.

Apurahoja on moneen lähtöön


Apurahoja ei jaeta vain taiteilijoille ja tutkijoille. Niitä voi saada ihan tavallinen tallaajakin. Esimerkiksi oman ammattikuntani edustajille jaetaan apurahoja virkistysmatkoihin. Siis ihan siihen, että saa työn lomassa levättyä jossakin mukavassa kohteessa.

Siitä vaan siis säätiöitä tutkimaan. Kannattaa seurata myös esimerkiksi oman ammattiliiton lehteä ja muita viestintävälineitä, joissa ilmoitetaan haettavista apurahoista. Vaadittavat hakemukset vaihtelevat yksityiskohtaisuudeltaan.

Nettikilpailut palkitsevat


Olet ehkä kuullut jostakin tutusta, joka on arvonnasta voittanut kivan palkinnon. No niinhän se menee, että jos osallistuu yhteen arvontaan, todennäköisyys voittaa on pienen pieni. Jos osallistuu useampaan, todennäköisyys kasvaa ja voittokin osuu kohdalle joskus.

Kilpailuihin ja arvontoihin osallistumisesta voi tehdä ihan systemaattista. Hommaa helpottavat sivustot kuten Plaza, joihin kilpailulinkkejä on koottu. Siellä ilmoitetaan arvottava palkinto, jotta voi valita mieleiset kilpailut.

Itse olen voittanut jopa matkalahjakortin nettikilpailuista – sekä tietysti useita pienempiä palkintoja. Ainakin se epäluulo on tullut kaadettua, että kilpailuja järjestävät firmat eivät lopulta jakaisikaan mitään palkintoja vaan keräisivät vaan potentiaalisten asiakkaiden yhteystietoja.

Hyvinvointiyhteiskunnan hedelmät


Nettikilpailuihin verrattuna varsin erilaista maailmaa edustavat yhteiskunnan tuet ja etuudet, joita myönnetään heikommassa asemassa oleville.

Aina kun elämäntilanteeseen liittyy sairaus, vamma, kuntoutus, työllistyminen ja niin edelleen, kannattaa tarkistaa, liittyykö siihen jonkinlaista etuutta (tai vaikkapa vakuutuskorvausta), jonka voisi saada.

Tiesitkö esimerkiksi, että kesätöissä oleva nuori voi päästä leikkaukseen työnantajan vakuutuksen piikkiin, jos hän työtehtävissä loukkaa olkapäänsä pahasti? Kaikki työsuhteessa olevat on vakuutettu tapaturmien varalle.

Itselläni on joissakin tilanteissa tullut yllätyksenä oikeuteni tukeen. Sosiaaliturvan väärinkäyttäjistä puhutaan paljon, mutta uskon, että paljon tukia jää myös hakematta tietämättömyyden takia. Kela tai esimerkiksi sairaaloiden sosiaalityöntekijät ovat tässä hyvä tietolähde.

Rankkaankin arkeen tarvitaan lomaa


Suomi on sen verran hyvinvointivaltio, että heikommassa asemassa olevien lomailuakin tuetaan. Näitä tuettuja lomia myönnetään sosiaalisin, taloudellisin tai terveydellisin perustein. Eli muun muassa yksinhuoltajien, velkaantuneiden ja pitkäaikaissairaidenkin on mahdollista päästä lomailemaan kohtuullisella hinnalla.

Tuetuille lomille pitää tehdä hakemus, jotta niille voi päästä. Lomia järjestävät eri lomajärjestöt, joiden tiedot on koottu tänne. Lomia on ympäri vuoden muun muassa kylpylöissä ja muissa kotimaisissa kohteissa. Tuetuilla lomilla on järjestettyä ohjelmaa ja puoli- tai täyshoito. Maksuna on pieni omavastuu, ja matkat paikan päälle pitää hoitaa itse.

Ihan kuka tahansa voi koettaa hakea, kunhan vain hakemukseen perustelee loman tarpeensa tarpeeksi hyvin. Hakemukset pisteytetään valintaa varten.

Katso myös, kuinka onnistuin saamaan kaksi apurahaa kielikurssiin Ranskassa.

torstai 22. toukokuuta 2014

Tili miinuksella, nollilla tai plussalla – jokaiselle oma opus

Jokainen on eri vaiheessa omassa taloudenhoidossaan ja vaurastumisessa: yhdellä on kymppitonni velkaa, toinen elää kädestä suuhun nollavelalla mutta myös nollaomaisuudella, kolmannella on jo varallisuutta hankittuna.

Eri tilanteisiin tarvitaan erilaisia neuvoja, ja siksi on hyvä, että Suomessa on julkaistu eri lähtökohdista tuleville erilaisia talouskirjoja.

Perusasioista helpolla kielellä


Titi Heikkilän Talous hallintaan – miten opit hoitamaan talouttasi niin että voit nauttia elämästä (2011) on suunnattu aloittaville oman kukkaron kuninkaille ja kuningattarille. Siinä neuvotaan esimerkiksi luottokorttivelasta eroon pääsemiseen ja kehotetaan ottamaan kuukausittainen säästäminen tavaksi.

Heikkilä itse ryhtyi kirjoittamaan kirjaa elettyään viiden lapsen yrittäjä-äidin elämää, jossa kaikki raha mikä tuli, myös meni. Hän havahtui siihen, että asiat voisivat olla paremmin.

Heikkilä on koulutukseltaan erikoispsykologi, joten raha-asiat eivät ole hänen ominta erikoisosaamistaan. Mutta ihan osuvia huomioita ja neuvoja hän kirjoittaa. Hän käsittelee myös muun muassa lapsille annettavaa talouskasvatusta ja raha-asioita parisuhteessa, joista ei kovin paljoa muualla kirjoiteta.

Tiukille taloustaitureille


Vähän edistyneemmille säästöpossun kartuttajille sopii Terhi Majasalmen Totuus taloudestasi (2013). Kirja on tosi havainnollinen opas henkilökohtaiseen taloudenhallintaan ja vaurastumiseen.

Majasalmi kehottaa pohtimaan omia rahaan liittyviä uskomuksia ja ajatuksia. Hän kysyy, kuinka paljon pystyt säästämään tuloistasi, kuinka moneksi kuukaudeksi vararahastosi riittää, miten kehität rahan arvoisia taitojani ja kuinka monta tulonlähdettä sinulla on. Lukija pääsee tekemään oman tuloslaskelman ja taseen.

Teoksen loppuosassa Majasalmi neuvoo yksityiskohtaisesti asuntosijoittamisessa, johon hän itse on erityisesti perehtynyt. Jos asunnot sijoituskohteena eivät kiinnosta, kyseiset luvut voi hypätä yli.


Itse bongasin tästä kirjasta kehoitukset määrittää oma sijoitusstrategia. Aiemmin kerroin siitä, kuinka olen kiinnostunut indeksirahastoista. Vielä kannattaisi miettiä tarkemmin sijoitusstrategiaa, eli esimerkiksi milloin realisoin toteutuneet tuotot tai milloin vetäydyn sijoituksista pois, jos kurssit laskevat.

Kaipaatko lisää houkuttelevaa luettavaa? Lataa ilmainen kirjalista, jossa on 20 suomenkielistä ja 5 englanninkielistä teosta oman kulutuksen ja talouden hallinnasta.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Oma koti vai vuokrakoti?

Kivannäköinen tönö!

Olen pohtinut viime aikoina kovasti sitä, onko kannattavampaa asua omassa asunnossa vaiko vuokralla. Meillä on oma kerrostaloasunto, vieläpä aika iso. Se oli siis aikanaan iso hankinta.

Hieman harmittaa, että minulla on setelit seinissä, eli suomeksi sanottuna paljon rahaa kiinni asunnossa. Samat varat voisivat olla sijoituksissa kasvamassa korkoa sen sijaan että itse maksan asuntolainasta korkoa. Haluaisin, että minulla olisi enemmän muuta omaisuutta kuin se, joka on sitoutunut asuntoon.

Googletus oma vai vuokra? -kysymykseen panee vain pään pyörälle. Blogeista löytyy monimutkaisia laskelmia, joissa on useita eri muuttujia ja osa niistä vain oletuksia. Jonkun mielestä kannattavampaa on asua omistusasunnossa, jonkun mielestä vuokralla.

Ja varmasti tämä onkin monimutkainen kysymys, johon löytyy aina tilannekohtainen vastaus. Vuokrien ja asuntohintojen taso vaikuttavat, samoin haluttu asumisalue ja niin edelleen.

Omistusasumisen plussat:


+ Asuntolainaa maksamalla säästää koko ajan itselleen
+ Kun laina on maksettu pois, asuminen on hyvin edullista
(+ Henkisenä plussana asumisen vakaus ja vapaus remontoida oman mielen mukaan)

Omistusasumisen miinukset:


- Asuntolainan korkojen verovähennysoikeus pienenee lähivuosina
- Mitä jos asuntoa ei saa myytyä silloin kun on tarve? Esim. kodin sijainti ja tarjottujen asuntojen määrä markkinoilla vaikuttavat

Vuokralla asumisen plussat:


+ Vuokran jälkeen rahaa saattaa säästyä sijoituksiin, jotka tuottavat voittoa
(+ Henkisenä plussana asumisen huolettomuus ja helppo eroon pääsy)

Vuokralla asumisen miinukset:


- Maksettu vuokra ei kartuta omaa varallisuutta
(- Henkisenä miinuksena huonot mahdollisuudet kodin muuntamiseen mieleiseksi, riski sopimuksen irtisanomisesta ei-toivottuun aikaan)

Sitten on vielä oman ja vuokrakodin väliltä olevat ratkaisut eli osaomistusasunnot ja asumisoikeusasunnot. Niistä ei paljoa kuule, lienevätkö kovin suosittuja (tai kannattavia).

Joku taas kapinoi yleistä asuntolainanottonormia vastaan päättämällä kerätä asunnon ostoon tarvittavan summan kokoon etukäteen. Pitkä tie, mutta voi siinä olla ituakin, sillä kyllä pitkään laina-aikaan sitoutunut asuntovelkainen maksaa pitkän pennin korkoja urakan aikana.

Kyllä on sekavia nämä pohdinnat, ota tästä nyt sitten selvää. Mitä näkökulmia teillä on tähän lisää?

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Miten minä sijoitan

Voittojen laskeminen on mannaa...


Kuten viimeksi lupasin, kirjoitan tämänkertaisessa postauksessani sijoittamisesta. Teen sen puhtaasti omien mielipiteitteni ja oman elämäntilanteeni pohjalta.

Sijoittajia on monenlaisia: eläkeläinen, joka on kerryttänyt varallisuutta koko ikänsä, pienituloinen tai tulonsiirroilla elävä, joka voi siirtää sivuun kympin pari kuussa, juuri perinnön saanut... En voi samalla kertaa kirjoittaa kaikille sopivia suosituksia, joten oletan lukijaksi itseni kaltaisen tai sijoittamista vasta aloittelevan.

Itse pelaan sijoittajana aika pienillä summilla (selvyyden vuoksi määriteltäköön tämä alle 5 000 euron sijoituksiksi). Olen jonkin verran perehtynyt aiheeseen. Arkeeni ei kuitenkaan kuulu Kauppalehden lukeminen, pörssikurssien seuraaminen tai aktiivinen päivittäinen kaupankäynti arvopapereilla.

Mitä ovat lyhyen ja pitkän koron rahastot, arvo- ja kasvuosakkeet, indeksirahastot, -lainat ja -osuusrahastot, entä mitä vaatii sijoittaminen asuntoihin tai metsään? Sanaston ja käsitteet voi tehdä itselleen selväksi esimerkiksi täällä tai täällä. Listaan myös postauksen loppuun muutaman sijoittamisen perusoppaan.

Sijoitusura alkuun


Kuten varmaan moni muukin suomalainen, aloitin sijoitusurani panemalla rahoja oman pankin rahastoon. Ja tein vielä vastoin suosituksia, sillä ensimmäisen sijoitukseni kanssa en ymmärtänyt, mihin olin rahojani panemassa. Kyse oli nimittäin alle 20-vuotiaana saamastani pienestä perinnöstä, jonka vanhempieni suosituksesta laitoin lyhyen koron rahastoon.

Onneksi rahaston riski oli kuitenkin pieni (vanhempani neuvoivat viisaasti), enkä hävinnyt rahojani, vaikka en silloin ymmärtänyt, miten tuo rahasto toimii. Kerrataan tässä siis yksi sijoittamisen perussääntö: pane rahojasi vain sellaiseen sijoitustuotteeseen, jonka toiminnan ja riskinmuodostuksen ymmärrät.

Ensimmäisen sijoitukseni jälkeen aika on kulunut, tietämys on karttunut ja olen myös siirtynyt opiskelijasta työelämään, jolloin joka kuu kertyy hieman ylimääräistä.

Minun valintani


Kerron tässä nyt, mihin olen päättänyt sijoittaa rahani. Sijoitukseni toimivat samalla puskurirahastona, josta olen kirjoittanut aiemmin.

Koska säästöni ovat melko pienet, minulla ei ole varaa menettää niistä juuri ollenkaan. Minulla on siis matala riskinsietokyky. Niinpä suurin osa säästöistäni on ainakin tällä hetkellä pankkini säästötilillä, jolla on käyttötiliä parempi korko. Toinen vaihtoehto voisi olla matalariskinen lyhyen koron rahasto, jolla korko olisi samaa luokkaa tällä hetkellä.

Mutta pitäähän sitä varsinaista sijoittamistakin päästä kokeilemaan – se on hauskaa peliä! Minun valintani osalla säästöistäni on indeksirahastot.

Indeksirahastot sijoittavat arvopapereihin jonkin indeksin mukaan. Niitä kutsutaan passiivisiksi rahastoiksi. Jos jonkin arvopaperin osuus vähenee indeksissä, indeksirahasto vähentää samaa arvopaperia. Passiivinen indeksin seurailija siis.

Passiivisuudesta seuraavat pienemmät kulut. Ero on merkittävä verrattuna aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin. Lisää hyviä uutisia: mukaan pääsee myös pienillä summilla, ja kuukausisäästäminenkin on mahdollista.

Indeksirahastoja tarjoaa Suomessa muutama yritys. Valintani niistä on Seligson. Se vakuutti selkeiden ja ymmärrettävien kotisivujen ansiosta: siinä missä monien sijoitusyritysten sivuilla vilisevät käsittämättömät lyhenteet ja numerot – tai vaihtoehtoisesti olennaiset tiedot on piilotettu lukemattomien klikkausten taakse – Seligson selittää asiat selkokielisesti ja kertoo peittelemättä myös sijoittamisen riskeistä.

Luulin aiemmin, että kaikki indeksirahastot sijoittavat osakkeisiin. Osakkeissa on korkea riski, joten ne eivät houkuta minua hirveästi. Sitten luin Marko Erolan kirjoittaman kirjan Paras sijoitus, joka on aikamoinen pläjäys, siis varsinainen indeksirahastojen puolustuspuhe ja vahva suositus niille. Kirjasta opin, että löytyy myös matalampiriskisiä korkotuotteisiin sijoittavia indeksirahastoja.

Pitikin sitten hankkia hieman joukkovelkakirjoihin sijoittavaa indeksirahastoa. Minulla on myös pikku maistiainen osakkeisiin sijoittavaa indeksirahastoa.

Miksi ei rahastoja 


On kolme syytä, miksi en sijoita oman tai minkään muunkaan pankin (aktiivisiin) rahastoihin: kulut, kulut ja kulut.

Edellisessä lauseessa oleellisia ovat sanat aktiviinen ja kulut. Rahastoissa aktiivinen tarkoittaa sitä, että rahastoilla on salkunhoitaja. Siis lihaa ja verta oleva ihminen, jonka palkka juoksee, ja jonka tehtävä on tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä siitä, mihin arvopapereihin rahasto sijoittaa varojaan. Tuon salkunhoitajan palkka tarkoittaa kuluja rahastoon sijoittaville.

Rahastoissa on monenlaisia kuluja: muun muassa merkintä-, hallinnointi- ja lunastuskuluja. Hallinnointipalkkio voi olla vaikkapa 1 prosentti rahasto-osuutesi arvosta. Olennaista on, että rahastojen kulut syövät merkittävästi rahastosta saamaasi tuottoa!

Jos hallinnointipalkkio on tuo 1 prosentti ja rahaston arvonnousu 3 prosenttia, sinulle jää tuottoa 2 prosenttiyksikköä. Ja siitä menee vielä pääomatulovero, joka tällä hetkellä on 30 prosenttia.

Muistetaan vielä, ettei ole varmaa, että rahaston kehitys on plusmerkkinen. Vaikkei olisikaan, palkkiot joutuu silti maksamaan. Salkunhoitajat eivät ole mitään neroja tai guruja.

Siis ei rahastoja suurten kulujen takia. Jokainen prosentin kymmenys kuluissa tuntuu suoraan sijoittajan saamissa tuotoissa.

Miksi ei osakkeita


Osakkeita suosivat todelliset asialleen omistautuneet sijoitusharrastajat. On kuitenkin syitä, miksi en ole niistä (suoraan) kiinnostunut.

Ensinnäkin osakkeita kannattaa ostaa vasta, kun sijoitussalkun suuruus on kokoluokkaa kymppitonni tai siitä ylöspäin. Satasella osakkeiden ostaminen ei kannata, sillä jokaisesta yksittäisestä ostosta menee kaupankäyntipalkkio. Palkkio ei ole prosenttiosuus ostosta vaan kiinteä eurosumma. Niinpä satasen sijoituksesta palkkio olisi suhteessa liian paljon.

Pienten summien sijoittajan on myös hankala saada osakkeiden kautta riittävää hajautusta. Sijoituksia kannattaa hajauttaa eri tavoin, esimerkiksi maantieteellisesti ja eri toimialoilla toimiviin yrityksiin. Eli kannattaisi omistaa mielellään vaikka kymmenen eri yrityksen osakkeita, jotta hajautus olisi riittävä ja riskit pienenisivät.

Osakkeet vaatisivat myös aikamoista perehtymistä. Valitessa sopivaa yritystä pitäisi ottaa selvää vuosikertomuksista, tilinpäätöksistä, pörssitiedotteista, tunnusluvuista, analyytikkojen suosituksista... Liian aikaa vievää, sanon minä.

Varovaisuus kannattaa... Toistaiseksi en ole sijoittajana hävinnyt senttiäkään.

Lisälukemista


Tässä joitakin sijoituskirjoja:
  • Ninni Myllyoja & Emilia Kullas: Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta. Talentum 2010.
  • Mika Pesonen: Säästäjästä sijoittajaksi – jokamiehen sijoitusopas. Docendo 2011. (siinä tulikin näköjään oma kirja sekä naisille että miehille :-) 
  • Marko Erola: Paras sijoitus – itsepuolustusopas sijoittajille. Talentum 2012.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Blondi seikkailee rahamessuilla

Messuilta löytyy rahalle ottajia. Kuva: Wanha Satama

Vuosien varrella on tullut käytyä erilaisilla rahamessuilla, kuten syksyn Sijoitus Invest -messuilla ja kevään Veromessuilla Helsingissä.

Vähän aikaa sitten olivat Vero2014-messut, joissa piipahdin. Tapani mukaan täyttelin standeilla eri näytteilleasettajien arvontalomakkeita, jos vaikka joku palkinto osuisi kohdalle. Tietenkään siinä ei voinut välttyä myyntipuheilta.

Eräs keski-ikäinen pankin myyntimies lähestyi kyselemällä: "Mitä olet tykännyt messuista? Oletko täällä töiden vai koulun merkeissä?"

Kiva, näytin siis näköjään lukioikäiseltä koululaiselta. Olisi pitänyt laittaa se jakku päälle.

Jossakin aikaisemmassa tapahtumassa kiertelin ständejä ja tulin selvästi jonkin aika rikkaiden ihmisten pankkiiriliikkeen kohdalle, ei minkään maijameikäläisten puljun. Katselin kuitenkin heidän sijoitustuotteidensa tarjontaa ja kysyin standin jakkupukunaiselta "Mikä on minimisijoitus teidän rahastoihin?"

Vastaus oli "Kympin".

Epäselväksi jäi, oliko kyseessä kymmenen tuhatta euroa vaiko kymmenen euroa. Luultavasti ensiksi mainittu. Hämmennykseltäni en saanut tarkistettua.

Tämä olkoon johdatus sijoittamiseen, josta minulta on toivottu postausta. Siitä siis pohdintojani seuraavalla kerralla.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Poiminnat Hyvän mielen vaatekaapista

Lisää kirjoista poikineita ajatuksia ja ideoita. Tällä kertaa kohteena oli tällainen teos:

Hyvän mielen vaatekaappi - ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin vaateteollisuuden epäkohdat. Rinna Saramäki, 2013, Atena Kustannus.

Kirjan alussa oli tietoa vaateteollisuudesta ympäri maailman. Puuvillan poimijat, kankaiden värjääjät ja vaatteiden ompelijat saavat pientä palkkaa ja rehkivät huonoissa työoloissa. Jos ompelijoiden palkka nostettaisiin tasolle, jolla he saisivat kunnon toimeentulon itselleen ja perheilleen, vaatteiden hinta täällä Suomessa nousisi - ehkä pari kolme euroa! Niin paljon vaatteen hinnasta menee kaupalle, valmistajalle ja muille välikäsille.



Enempää en kirjoita näistä epäkohdista, vaan listaan tässä kirjan loppuosassa esiin tulleita hyviä vinkkejä, joita itse ainakin aion hyödyntää vaatekaapissani:


  • Jos vanhat kengät tuntuvat tylsiltä, ne voi värjätä nahalle ja keinonahalle tarkoitetulla maalilla. (Maalia kannattaa etsiä suutareilta. Ainakin mustaa löytyy. Kuvia on tulossa omasta värjäyskokeilustani, jahka saan auki ostamani maalipurkit!)
  • Suutaria kannattaa hyödyntää muutenkin lempikenkien iän pidentämiseksi. Vuosihuolto pohjien uusimisineen on paikallaan. Miksi aina ostaa uusia kenkiä, jos on jo löytänyt mukavat, kivan näköiset kengät?
  • Pieniä nahkakenkiä voi koettaa venyttää pitämällä niitä jalassa kosteiden sukkien kanssa.
  • Aina vaatteita ja asusteita ei tarvitse ostaa itse. Vuokraaminenkin on mahdollista. Perinteisistä pukuvuokraamoista saa juhlavaatteita. Lisäksi Vaatelainaamossa on hyvä valikoima koon 36-38 designiä. Vesca ja Designisto vuokraavat merkkilaukkuja.
  • Harkitse hankintoja kunnolla. Tee ostoslista vaatekauppaan ja pysy siinä. Laadi myös kriteerit uudelle ostokselle, esim. sopii sinisen t-paitani ja punaisen hameeni kanssa. Voit ottaa ostosreissua varten kännykkään kuvia niistä vanhoista vaatteistasi, joille kaipaat täydentäjää.
  • Puuvillavaatteet voi pestä välillä 60 asteessa, niin hiki ja rasva lähtee kunnolla. Puuvillan pitäisi kestää näin korkea lämpötila, vaikka pesuohjeet olisivatkin neljääkymppiä.
  • Ekovaatemerkeillä on eettisempiä ja ekologisempia vaatteita. 
  • Vaatteiden teettäminen ompelijalla voi kannattaa varsinkin, jos on epätyypillistä vartalomallia. Laskemalla hinta jokaiselle käyttökerralle kestävä ja täydellisesti istuva teetetty vaate voi olla kannattava investointi.
  • Helppoja perusvaatteita voi myös ommella itse. Tunnearvo on taattu!
  • Kierrätä vaatteita kaveripiirin kesken vaatteidenvaihtobileissä. Porukalla myös vaatteiden korjaaminen on hauskempaa, siispä kokeile myös korjauspajaa
25 muuta suositeltavaa kirjaa pukeutumisesta, kuluttamisen hillitsemisestä ja raha-asioista löytyy tästä ilmaisesta kirjalistasta. Mukana on jokaisesta teoksesta yhden lauseen esittely. Lukuiloa!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Buyology: ostologiasta ostologiikkaan...

Pienen tauon jälkeen koetan päästä päivitysrytmiin pikku kirja-esittelyllä. Tässä lukemani teos:

Buyology - ostamisen anatomia. Martin Lindström. Talentum 2009.

Kirja kertoo neurotutkimuksesta, joka on uusin keino markkinoinnin vaikutusten tutkimiseen. Aloittaessani sen olin hieman pettynyt, sillä olin luullut, että kyse on kuluttajille suunnatusta oppaasta mainosmiesten metkujen paljastamiseen. No, tavallaan senkinlaista asiaa kirjassa oli, mutta enemmän tässä oltiin markkinoijien puolella.



Pitkään mainosten tehoa on tutkittu esimerkiksi kyselytutkimuksilla ja ryhmähaastatteluilla. Näissä ihmiset ovat vastanneet omien ajatustensa mukaan. Ongelma on, että tosielämässä ihmiset tekevät päätöksiä usein tiedostamattomalla tasolla, sekunnin murto-osassa tapahtuvien reaktioiden varassa.

Niinpä kyselyt ja haastattelut eivät usein kerro totuutta. Neurotutkimus sen sijaan hyppää suoraan tietoisuuden taakse aivojen reaktioiden tasolle. Tutkimusta tehdään muun muassa aivojen magneettikuvauksella ja sillä saadaan selville ostamisemme todellinen logiikka. Näin erilaisten tuotteiden markkinointi voidaan tehdä mahdollisimman koukuttavaksi. Pelottavaa? Mielestäni jonkin verran kyllä.

Esimerkki kyselyjen tulosten ja todellisuuden välisestä erosta on tupakka-askien varoitustekstit (ja joissakin maissa myös kuvat). Kyselyissä tupakoijat ilmoittavat varoitusten vähentävän heidän tupakanpolttoaan. Kuitenkin neurotutkimuksella saadaan selville, että varoitukset itse asiassa lisäävät tupakanhimoa.

Surullista oli, kun kirjoittaja esitti, että uusien tavaroiden hankkiminen tekee ihmiset onnelliseksi. Hän kuvaili tarkkaan, minkälainen endorfiinien ryöppy seuraa vaatteiden ostamisesta seksikkäillä mallien kuvilla koristellusta, kukkaistuoksulla ja trendimusiikilla höystetystä vaateliikkeestä. Kaikissa lukemissani onnellisuustutkimuksissa kerrotaan tavaroiden ostamisen tuovan vain lyhytaikaista onnea. No, tämän kirjoittajakin myönsi.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Rahat ja rakkaus

Asettuvatko sinun ja rakkasi tulot tasan?

Tarina on tuttu: kaksi ihanaa ja hyvännäköistä ihmistä tapaa, rakastuu ja ryhtyy seurustelemaan. Käydään treffeillä, ravintolassa syömässä, leffassa, keikoilla... Elämä on yhtä juhlaa ja rakastumisen huumaa.

Pikku hiljaa arki alkaa astumaan kuvioihin mukaan. Ruokakaupassa pitää käydä. Kassalla toinen pakkaa ostokset muovikassiin, toinen maksaa – kumpi? Aikansa seurusteltuaan pari päättää myös muuttaa yhteen, kenties myös virallistaa suhteensa.

Avoliitossa, avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa arkisia talousasioita tulee ratkaistavaksi yhä enemmän. Sähkölasku, nettiliittymä, kotivakuutus, vuokra tai vastike...

Miten menot tulisi jakaa, ja miten yhteisten menojen maksaminen pitäisi käytännössä hoitaa? Kumppaneilla voi olla hyvinkin eri suuruiset tulot. Joskus toisen tulojen tippuminen voi olla väliaikaista, kuten vanhempainvapaalla.

Poimi oma mallisi


Tässä erilaisia malleja tilanteen ratkaisemiseen. Osa on poimittu kirjasta Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen.

  1. Kumppaneilla on pelkästään omat käyttötilit. Kumpikin maksaa sovitut laskut, esim. toinen vuokran ja toinen pienemmät laskut. Ruokakaupassa maksetaan vuorotellen. Laskut ja kuitit voi myös halutessaan kerätä talteen ja tasata tilit esim. kuukausittain.
  2. Kummallekin oma palkkatili sekä yhteinen taloustili, jolle kumpikin siirtää kuukausittain suhteellisesti lasketun osuutensa talousbudjetista (osuus lasketaan sen perusteella, kuinka suuren osan talouden tuloista kukin ansaitsee).
  3. Laskekaa ”takaperin”, eli ottakaa lähtökohdaksi se, että kummallekin pitää jäädä yhtä paljon omalle tililleen sen jälkeen, kun talousmenot on maksettu. Jos rahat eivät mene tasan, se jolla on enemmän siirtää rahaa toiselle.
  4. Puolisoilla on käytössään pelkästään yksi yhteinen tili, josta maksetaan kummankin henkilökohtaiset menot sekä yhteiset menot.

Nuoret ja vanhat valitsevat eri lailla


Malli 1. on kokemukseni mukaan käytössä aika monella nuorella, melko lyhyen aikaa yhdessä asuneella parilla. Tähän malliin on helppo vain päätyä yhteen muuton jälkeen. Monesti talousasioiden jakamista ei olla välttämättä kovin tarkasti mietitty.

Itseäni ykkösmallissa häiritsisi sen epämääräisyys – jos kaikkia laskuja ja kuitteja ei jakseta kerätä ja tasata tilejä säännöllisesti, helposti toiselle tai kummallekin osapuolelle jää tunne, että on maksanut enemmän. Mutta mikäpä siinä, jos luottaa puolisoon ja jos elämässä on muitakin isompia murheita kuin pennien laskeminen.

Malli 3. eli ”takaperin” laskeminen voi toimia hyvin, jos puolisoilla on aika samankokoiset tulot. Silloin se on samalla lähellä mallia 2. Jos puolisoiden tulot ovat hyvin erisuuruiset, voi enemmän ansaitseva kokea tämän epäoikeudenmukaisena.

Malli 4. eli yksi ainoa yhteinen tili on kuulemani mukaan yleinen iäkkäämmillä pareilla. Jotkut kokevat tämän luottamuksen osoituksena. Ongelmaksi voi koitua, jos toinen on todella pihi ja toinen tuhlaavainen. Ja entä, kun haluaisi ostaa puolisolleen lahjan tämän tietämättä?

Kummallekin oma prosenttiosuus



Meidän taloudessa on käytössä malli 2. eli menojen maksaminen suhteessa tuloihin. Sen käyttöönotto vaati alussa jonkin verran vaivannäköä. Ensinnäkin piti selvittää kummankin nettotulojen määrä. Samoin piti laskea yhteisten kuukausimenojen määrä (tämä olikin pienoinen arvoitus aikanaan). Sitten täytyi marssia pankkiin perustamaan tili, jolle kummallakin on pankkikortti.

Nyt kulujen hoitaminen on helppoa. Kumpikin siirtää taloustilille palkkapäivänään sovitun summan rahaa.

Ruokakauppa-, sisustus- ja muut yhteiset ostokset maksaa kumpi tahansa yhteiselle tilille liitetyllä pankkikortilla. Yhteiset laskut maksetaan verkkopankissa yhteiseltä tililtä. Ja kumpikin voi olla varma, että on maksanut tismalleen sen verran, kuin on sovittu!

Tämä ei vielä riitä


Tekemällä taloudelliset päätökset yhteisten menojen jakamisesta on selvittänyt yhden askeleen. Tilanne mutkistuu kuitenkin entisestään, kun hankitaan yhteistä isompaa omaisuutta: asunto, auto, kesämökki, vene...

Nämä vaativat useimmiten lainan ottamisen pankista. Kenen tai kenen kaikkien nimi laitetaan lainapaperiin? Tästä ja muista rahaan ja parisuhteeseen liittyvistä kysymyksistä kirjoittaa Talousvalmentaja-Terhi blogissaan. Tässä hänen tiivistyksensä:

Olipa arjen rahavirta sovittu miten tahansa, on kaksi asiaa, mitä suosittelen aina tekemään. Ensimmäiseksi molempien tulisi ottaa osaa taloudellisiin päätöksiin sekä oppia ja lisätä omaa ymmärrystään oman talouden hallinnasta ja varallisuuden kasvattamisesta. Toiseksi molempien nimissä tulisi olla omaisuutta tasapuolisesti. Uskon, että parisuhde hengittää ja voi hyvin, kun molemmat ottavat osaa taloudellisiin päätöksiin.

Samaa tai eri mieltä? Mitä jos toinen kumppaneista ei kerta kaikkiaan ole kiinnostunut tylsistä ja vaikeista raha-asioista... Entä mitä mallia yhteisten menojen jakamisesta teillä noudatetaan – tai jäikö listasta täysin puuttumaan jokin ratkaisu?

Lisälukemista:


Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen. Jennie Sjögren. 2005. Erityisesti luku Taistelu murusista. Tasa-arvo kotona.