sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Lakko lähenee loppuaan

Ostoslakon aikana kirkastui, että siistin talvitakin lisäksi tarvitsen ulkoilutakin.


Lokakuussa aloittamani kolmen kuukauden vaatteidenostolakko lähenee loppuaan. Tammikuun ja uuden vuoden alkaessa minulla on taas lupa ostaa vaatteita.

Kokemus on ollut hyvä, enkä ole yhtenäkään päivänä ollut pulassa sen takia, etteikö minulla olisi ollut päälle pantavaa. Tämän varmisti se, että syyskuussa ennen ostolakon alkamista kävin loppuvuoden kalenteriani läpi ja katsoin, minkälaisia tilanteita ja pukeutumistarpeita minulla tulisi olemaan. Ja ostin sitten valmiiksi täydennystä vaatekaappiin (mitään isoja tarpeita nämä eivät kuitenkaan olleet).

Ostoslista kirkastui


Kolmen kuukauden aikana kävin kyllä vaatekaupoissa ja kirppiksillä katselemassa ja jopa sovittelemassa vaatteita. En kuitenkaan ostanut mitään, fiilistelin vain.

Jossakin vaiheessa oli hirveä himo ostaa jotain tosi trendikästä uutena kaupasta, mutta onneksi himo laantui.

Suunnittelin paljon, mitä tulisin ostamaan lakon päätyttyä. Lopulta laadin varsinaisen ostoslistan tarpeellisista vaatteista ja kengistä, kuten ammattijärjestäjä Sandy suosittelee. Lakko päättyy ihan pian, ja kohta pääsen ostoksille – sopivasti alennusmyynteihin!

Ostoslistassani ennakoin taas tulevaa: vaikka vielä ei täällä etelässä ole ollut pakkasia, haluan ostaa talvipäivien varalle siistit, lämpimät villakangashousut, jotka sopivat töihin.

Pitkä odotus tekee saamisesta makoisaa


On ollut kiva laatia ostoslistaa ja suunnitella myös budjettia ostoksia varten. Itse asiassa Elizabet Dunnin ja Michael Nortonin Happy Money -kirjassa kerrotaan, että kun joutuu odottamaan hankintojen tekoa tai jonkin muun mukavan asian saamista, hankinnasta saatu onnellisuus lisääntyy.

Eli lomalle pääsykin tekee onnelliseksi erityisesti siinä vaiheessa, kun lomaa odottaa. Pian loman jälkeen onnellisuus palautuu samalle tasolle. Tämä on ihan tutkittu fakta!

Repsahduksia


Lakon aikana olen ollut ostamatta uusia vaatteita (mukaanlukien kirppisvaatteet, eli ei siis minulle uusia vaatteita). Sen sijaan rahaa olen käyttänyt vaatteiden ja kenkien huoltoon. Olen käyttänyt kaksi vaatetta korjausompelijalla – eka kerta, kun työllistän ompelijaa, aiemmin olisin ehkä vain ostanut uudet vaatteet rikkinäisten tilalle.

Lisäksi yhden takin vein pesulaan, ja olen ostanut kenkiini pohjallisia.

Lisäksi kolmen kuukauden aikana on tullut pari ”repsahdusta ja lipsahdusta”. Ensimmäinen kävi, kun olin tutun luona auttamassa häntä laittamaan huuto.netiin myyntiin tavaraa. Tutullani oli esillä paljon pois laitettavia vaatteita ja kenkiä, ja kahdet kengät olivat minulle hyvät ja tarpeelliset. Sovimme, että maksan hänelle arvokkaista laatukengistä kympin.

Sain myös joululahjaksi lahjakortin erään asusteen ostoon, ja saadakseni haluamani tuotteen, maksoin itse hieman lahjakortin summan päälle.

Ei eka lakkoilija


En ole suinkaan ensimmäinen suomalainen, joka on pohtinut liiallista vaatteiden shoppailua, niihin kuluvaa rahaa ja vaatteiden ekologista selkäreppua.

Jo vuonna 2008 Johanna Sumuvuori ryhtyi pikamuodin ostolakkoon – peräti vuodeksi. 2010 Uusi Musta haastoi mukaan kuuden vaatteen haasteeseen, jossa oli tarkoitus käyttää vain kuutta arkivaatetta kuukauden ajan. Haasteeseen lähti mukaan muun muassa Pupulandia. Kulutusjuhlassa haastetta pohdittiin kriittisesti.

Kuluneena syksynä syntyi Tavarataivas-dokumentin innoittamana Vaatetaivas-blogi, jossa bloggaaja vie koko suuren vaatekaappinsa varastoon, ryhtyy ostolakkoon ja saa luvan hakea käyttöönsä varastosta yhden vaatteen per päivä. Bloggaaja laski, että hänellä on lähes 400 vaatetta, joiden ostohinta on ollut yhteensä noin 14 000 euroa.

Äskettäin on myös USAsta lähtenyt liikkeelle Project 333, jossa haastetaan elämään 3 kuukautta kerrallaan käyttämällä enintään 33 vaatetta.

Lisää harkintaa


Olen mielestäni oppinut lisää harkintaa. Osaan nyt paremmin hyödyntää jo kaapistani löytyviä vaatteita. Mielikuvitusta käyttäen ja unohtamalla pintamuodin trendikkyysvaatimukset jotkut unohdetut vaatekappaleet voivat sopia uuteen käyttötarkoitukseen.

Toisaalta olen tullut vaativammaksi. En enää jaksa lörähtäviä, sanonko-minkä-väliin jumittuvia alushousuja, vaan vaadin napakoita ja nättejä pöksyjä. Siispä aion uusia osan alusvaatevarastostani.

Toisin sanoen, nyt mietin tarkemmin, mitä ja miksi tarvitsen, ja tulen tästä lähin shoppailemaan täsmäostoksia.

Lakosta lähes pysyvä olotila?


En ole vielä varma, millä politiikalla jatkan tästä eteenpäin vaateostosten tekoa. Lyhyet ostoslakkojaksot ja niiden jälkeen kertyneen ostoslistan toteuttaminen vaikkapa parin viikon sisällä voisi edelleen olla toimiva systeemi.

Syntymäpäiväni on keväällä. Ehkäpä ryhdyn taas ostoslakkoon saatuani tammikuussa ostettua ostoslistalleni kuuluvat vaatteet? Ja palkitsen sitten synttärilahjaksi itseni päättämällä taas lakkoni hetkeksi.

***

Katso myös vinkit vaatteidenvaihtotapahtuman järjestämiseen.

2 kommenttia:

  1. Hienosti toteutunut kokeilu siis! :)

    Minä harkitsen nykyisin todella tarkkaan vaateostoksiani ja olen pärjännyt ihmeen pienillä hankinnoilla vaikka operaatio vatsankasvatus onkin asettanut omat haasteensa.

    Laskeskelin jossain vaiheessa, että hankin vain noin kymmenisen vaatetta odotuksen ajaksi + sukkahousuja. Abouttia 10 kpl vaatetta voi kuulostaa paljolta, mutta jos niillä pärjää puoli vuotta, ei määrä olekaan kovin korkea. Muutaman lisää olen napannut vaihteluksi virkistämään alennusmyynneistä.

    Tämän jälkeen jäin pohtimaan miten vähällä loppujen lopuksi tulee toimeen, miten hyvin asusteilla saa muutettua lopputulosta ja miten paljon turhaa ostamme ihan vain kulutushysterian kourissa.

    VastaaPoista
  2. Tilanteet joissa vaatekoko muuttuu nopeasti, kuten lihominen, laihtuminen, raskaus ja synnytys, ovatkin hankalia. Tarvitaan paljon uutta vaatetta ja rahaakin kuluu aika paljon. Mutta hienoa, jos olet pärjännyt 10 vaatteella, se ei ole paljoa!
    Lueskelin juuri äsken erästä tyylikirjaa sillä ajatuksella, että jos olisi hyvä tyylisilmä ja tietäisi oikein tarkkaan, mikä itselle sopii, olisi helpompi tehdä onnistuneita vaateostoksia. Vähän kuitenkin kirjassa tökki se, että jokaikisessä stailatussa kuvassa naisilla oli korkokengät ja niitä myös suositeltiin joka tilanteeseen. Miten minä kävelisin korkokengillä joka päivä parin kilsan työmatkani? Huh huh, tervetuloa vaan vaivaisenluut ja epämukavuus...

    VastaaPoista