sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kukkaron lepopäivä ja muita niksejä

Tällä kertaa jaan muutaman oppimani niksin säästämiseen ja talouden hallintaan.



1. Kukkaron lepopäivä


Tunnetaan myös nimellä Älä osta mitään -päivä tai kulutusselibaatti.

Monelle mahtuu varmasti viikon varrelle automaattisesti päiviä, jolloin ei tule ostettua mitään. Toisilla tietoinen päätös antaa kukkaron levätä päivän verran voi toimia herätyksenä tarkastella kulutustottumuksiaan.

Älä osta mitään -päivän nimellä vietetään joka vuosi toistuvaa kampanja, joka kannustaa kulutuskriittisyyteen. Tänä vuonna päivää vietetään ensi perjantaina 29. marraskuuta 2013. Lainaus kampanjan kotisivuilta:

Älä osta mitään -päivä haastaa sinutkin kokeilemaan ostoslakkoa yhden päivän ajan. Nyky-yhteiskunnassa ostamatta jättämistä ei ole tehty helpoksi, mutta mielikuvitustaan käyttämällä keksii jokainen meistä varmasti sellaista vaihtoehtoista tekemistä, jonka osana ei ole ostaminen. Jokainen meistä voi henkilökohtaisesti miettiä, kannattaisiko omaa Älä osta mitään -päivää viettää vaikkapa joka viikko tai kuukausi?

Harmi kyllä, itse olen varannut tuolle päivälle hieronnan, josta kyllä täytyy maksaakin... Tosin ehkä saan hieman synninpäästöä, kun ostan palvelun enkä tavaraa. Lisäksi voin ylpeänä ilmoittaa, että lokakuussa aloittamani vaatteidenostolakko on kestänyt hyvin läpi jopa useiden kirppis- ja vaatekauppakäyntien.

Downshiftauksestaan tunnetuksi tullut Leila Simonen (joka on myös lahjakas sananikkari) on lanseerannut puolestaan kulutusselibaatti-käsitteen. Hän kannustaa jättämään päiväksi tai pidemmäksikin ajaksi kaikki maksuvälineet kotiin, jotta asioilla liikkuessa ei voisi toteuttaa yhtäkkiä iskeviä ostoimpulssejaan.

Eli kaikki käteinen ja maksukortit pitäisi jättää kotiin, kun lähtee töihin, opiskelemaan tai muihin päivän puuhiinsa. Tai miksei samantien koko lompakkoa voisi jättää lepäämään.

Tulisiko alaston olo? Itse ainakin huomaan ajattelevani, että aina täytyy olla rahaa mukana varalla, jos sattuu jotakin yllättävää. Toisaalta harva asia on niin kiireellinen, että se ei voisi odottaa yhtä päivää.

2. Säästötilille rohmusuojaus


Jos säästät säästötilille, tilille kannattaa säätää nostorajoitus, jonka mukaan säästötililtä ei voi nostaa varoja verkkopankissa. Nosto on näin mahdollista vain pankin konttorissa käymällä.

Itselläni on ollut säästötili pitkän aikaa. Aluksi nostot tililtä olivat mahdollisia verkkopankissa. Huomasin, että silloin liikennettä säästötilille ja sieltä pois tuli aika paljon. Helposti tuli yliarvioitua, paljonko kulloinkin voin siirtää rahaa säästöön, ja näin säästötililtä piti käydä myös rohmuamassa käyttötilille takaisin usein.

Kesän alussa sovin pankkini puhelinpalvelussa tämän nostorajoituksen, ja säästöt ovat pysyneet nyt hyvin tallessa. Nostot verkkopankissa olivat liian helppoja.

Joillain säästötileillä on jo valmiiksi nostorajoituksia, esimerkiksi rajoitettu määrä nostoja vuodessa. Tällainen voi olla ihan hyvä vaihtoehto uutta tiliä hankittaessa.

3. Paluu oravannahkoihin


Nykyisenä digiaikana raha kuluu maksukorttia höyläämällä ja konkretisoituu summana verkkopankissa. Nollat vain vilisevät ja maksut tapahtuvat napin painalluksella.

Jos haluaa kuitenkin paremmin sisäistää rahan tulon ja menon, kannattaa käyttää vain käteistä. Konkreettisten setelien ja kolikoiden näkeminen ja käsittely saa paremmin tajuamaan rahan arvon.

Kuvittele vaikka summa 150 euroa. Ei vaikuta isolta. Sillä voi ostaa vaikka naisten talvisaappaat tai -takin. Entä sitten, jos kädessäsi olisi kolme 50 euron seteliä? Isoja, punertavia, kahisevia seteleitä. Tuntuu heti paljon arvokkaammalta.

Siispä palkkapäivänä heti pankkiautomaatille! :)

Toki tämä systeemi ei toimi niille, jotka seuraavat talouttaan verkkopankissaan toimivalla palvelulla, joka lajittelee menot lajeittain maksun saajan nimen mukaan. Tällöin kaikki pitää pyrkiä maksamaan pankkikortilla.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Pidä tavaravirrat liikkeessä

Oma kaappini, joka on viime aikoina keventynyt selvästi. Vasen puoli.

 Tämä on jatko-osa elokuussa kirjoittamalleni tekstille vuoden kestäneestä kaappienraivausprojektista. Silloin kerroin hankkeestani, jossa vuoden ajan perkasin yksi kerrallaan kotimme kaappeja ja hankkiuduin tavaroista eroon muun muassa myymällä Huuto.netissä.

Todella paljon tavaraa lähti pois tuon vuoden aikana, mutta kyllä tästä huushollista vielä tarpeetonta kamaa löytyy. Tavara saattaa vanheta, mennä muodista, käydä itselle tarpeettomaksi tai muuten muuttua tarpeellisesta tarpeettomaksi.

Kaappini oikea puoli. Pois ovat lähteneet käsityö- ja pakkaustarvikkeet.

Tarpeellisen tuomarointia


Vuoden projektin jälkeen en jättänyt tavaroiden perkaamista sikseen, vaan tapa jäi päälle. Meillä on hylly, johon silloin tällöin vien tarpeetonta tavaraa, josta pitäisi hankkiutua eroon.

”Ankaruus” tavaralle eli sen punnitseminen, tarvitsenko todella tuota, on kehittynyt edelleen. Luopumisesta on tullut yhä helpompaa, välillä jopa hekumallista.

Kierrän kyllä kaupoissa ja kirppiksillä katselemassa uusia tavaroita, mutta harkitessani ostamista, monesti voiton saa ajatus tyhjästä tilasta, jonka uusi tavara täyttäisi. Mieluummin avaruutta kuin tungosta kotiini.

Yhden riesa, toisen ilo


Mietin aktiivisesti, kuka tuttavapiirissäni saattaisi tarvita meillä hyödytöntä tavaraa. Näin moni tavara on löytänyt uuden kodin. Olen antanut kamaa pois ilmaiseksi.

Äidilleni vein näytille itselleni hieman ison juhlapaidan, ja hän tykkäsi siitä. Toiselle siskolleni olen lahjoittanut pari vaatetta ja ihonhoitotuotteita jotka eivät sopineet minulle. Lisäksi annoin hänelle pakkaustarvikkeita, jotka olivat jääneet minulta yli Huuto.net-myynnin jälkeen. Sisko oli itse aloittelemassa omaa Huuto.net-myyntiprojektiaan.

Meillä on Kierrätyskeskus sopivasti vieressä, ja sinne on lähtenyt sekalaista kamaa kuten kirjoja ja kenkiä. Kierrätyskeskuksessa on myös käsityöpaja, ja sinne lahjoitin ison kasan omia kankaitani ja käsityötarvikkeita. Siinä vasta tuli helpotuksen tunne – käsityötarvikkeet olivat pitkään stressanneet minua muistuttamalla, että joskus pitäisi löytyä monta päivää aikaa ompelupajalle!

Uusia myyntiväyliä


Tein myös päätöksen luopua kaikista omistamistani CD-levyistä. Suurin osa niistä oli jostain vuosituhannen vaihteesta, enkä ollut viime vuosina juuri ostanut enää musaa. Levydivari hyväksyi osan viedessäni levykasaa näytille, ja sain jonkin verran rahaakin!

Jotain vähän arvokkaampiakin tavaroita on kertynyt sivuun omasta tai mieheni aktiivisesta käytöstä. Huuto.net-myyntiin en ole enää jaksanut ryhtyä, se kun kuitenkin vaatii hieman vaivannäköä ja aikaa. Sen sijaan olen kokeillut Facebookin kirppisryhmää, joka toimii omassa kaupunginosassakin. Jokunen tärppi tavaran ostajista tai ilmaiseksi ottajista on sieltäkin tullut.

Ja tästä opimme...


Kaikesta tästä voisi summa summarum koota jaettavaksi vinkkiä, että kannattaa tehdä ylimääräisen tavaran karsimisesta automaatio ja tapa. Pyykätessä, kirjaa laittaessa kirjahyllyyn tai vaatevarastoa vaihtaessa kesäisistä talvisiin voi samalla miettiä, onko kämpässä jotain ylimääräistä ja tarpeetonta.

Toinen vinkki on myös hyvä, ei tosin omani: kun hankit kotiisi yhden uuden tavaran, laita pois yksi tai kaksi vanhaa vastaavaa. Kenenkään asunnossa ei riitä tila, jos sinne hankkii yhden uuden huonekalun toisensa perään eikä laita yhtään vanhaa pois. Sohva, toinen sohva, kolmas sohva, neljäs sohva...

Tilanne pysyy samana, jos kyseessä ovat huonekaluja pienemmät tavarat, prosessissa vain kestää kauemmin.

Pidä tavaravirrat liikkeessä! Se on välttämätöntä, sillä elämäntilanteet ja muoti muuttuvat ja jotkin tavarat yksinkertaisesti muuttuvat roskaksi vanhetessaan.


PS. Rikasta elämää -blogilla on ollut nyt yli 2 000 lukukertaa. Kiitos! :) Sen kunniaksi laitoin mittarin sivun näytöistä esiin.