sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Oppia valtakunnan viralliselta downshiftaajalta

Mökkiranta Mäntyharjulla varhaisena
kesäaamuna. Ilmaisia iloja!

Downshiftaus eli elämän kohtuullistaminen tai leppoistaminen on puhututtanut suomalaisia joitakin vuosia. Helsinkiläinen Leila Simonen lienee tunnetuin henkilö, joka on antanut kasvonsa ilmiölle.

Olin viime viikolla Simosen luennolla Espoon kaupungin työväenopistossa. Hänen kirjansa ovat myös tuttuja, ja olen seurannut lehtikirjoittelua hänestä. 



Ihannevirka jäi taakse


Simonen irtisanoutui vuosituhannen vaihteen kieppeillä omien sanojensa mukaan ”kultalautasella tarjotusta” eläkevirasta sosiaalipolitiikan tutkijana. Hän oli ollut todella ahkera, tunnollinen työntekijä, lähes työnarkomaani. Työ ei kuitenkaan enää tyydyttänyt.

Seurasi ”tiikerinhyppy” tuntemattomaan, ja Simonen ryhtyi yrittäjäksi. Yrittäjänä hän on edelleen, tarjoten koulutuksia ja luentoja, järjestäen elämysmatkoja ja kirjoittaen dekkareita ja tietokirjoja.

Tuolloin 2000-luvun alussa ei puhuttu downshiftaajista, ja Simonen itse törmäsi termiin ensimmäisen kerran erään toimittajan huomauttaessa hänen olevan ilmetty downshiftaaja. Sittemmin hän tuntuu omaksuneen tämän nimityksen täysillä omakseen.



Raha sai uuden arvon


Yrittäjäksi ryhdyttyään Simoselle ei enää tullut automaattisesti palkkaa joka kuukausi, ja hän ryhtyi perehtymään säästämiseen ja sijoittamiseen. Hän tajusi, että laihempia aikoja varten pitää olla varoja säästössä. Nainen opiskeli muun muassa osakesäästämistä.

Oman rahasuhteen uudelleen rakentamisen ohessa Simoselta syntyi kirja Naiset ja raha, joka kuvaa naisten tunnepitoista suhtautumista rahaan. Itse tykkäsin kirjasta, sillä se pani miettimään shoppailuhimoa ja kulutusintoa sekä kannusti ottamaan raha-asiat omiin käsiin.

Viime vuonna ilmestyi toinen tietokirja, Polulta poikkeamisen taito. Siinä Simonen kertoo downshiftaajan tarinansa.



Harkitusti haluttua


Downshiftaus mielletään yleensä työnteon vähentämisenä, esimerkiksi vuorotteluvapaalle tai muulle sapattivapaalle lähtemisenä tai vaikkapa reppureissuna Aasiaan.

Itse ajattelen siitä kuitenkin enemmän niin, että mietitään tarkkaan omia arvoja ja unelmia. Sitten eletään niiden mukaan, eikä ympäristön oletettujen odotusten (”kaikkien kuuluu haluta vakituinen työpaikka, omistusasunto ja lapsia”) tai markkinamiesten yllykkeiden (”kun ostat tämän auton/ mekon/ tabletin, sinusta tulee tyylikäs ja menestyvä”) mukaan.



Olennaisten asioiden upshiftausta


En oikein osaa sanoa, pidänkö itseäni downshiftaajana. Perinteisen määritelmän mukaan en semmoinen ole, sillä käyn kokopäivätöissä. Toisaalta työ on juuri sellaista, kuin haluankin, ja olen tyytyväinen vapaa-aikani määrään ja harrastuksiini.


Elämästä nauttimista - viime talvena lomalla
Karjalohjalla löytyi idyllinen kahvila.


Ajatus ylettömästä joutilaasta vapaan ajan määrästä tuntuu jopa ahdistavalta. Olen semmoinen ihminen, joka tykkää touhuta ja saada aikaan asioita. Kesäloman lopussa olen usein jo himppusen tylsistynyt ja innolla odottamassa töiden alkua.



Alanvaihtoni onnistui


Simosen esimerkistä saadut opit ovat kuitenkin olleet minulle tärkeitä. Polulta poikkeaminen vaatii rohkeutta, se voi tuntua hankalalta ja ympäristö saattaa ihmetellä toisin tekijän ratkaisuja.

Nuorestä iästäni huolimatta olen toteuttanut jo kerran alanvaihdon itseäni enemmän tyydyttävään työhön. Valmistumiseni jälkeen olin töissä pörssiyhtiössä, jossa olisi ollut paljon etenemismahdollisuuksia. Jättäydyin kuitenkin työttömäksi, menin työttömyystuella koulutukseen ja sitten harjoitteluun ja lopulta pääsin kiinni uuden alan töihin. Ja haaveita riittää edelleen!



Lisälukemista:


Kevättalvella 2017 seurasin Simosen jalanjälkiä ja ryhdyin yrittäjäksi.

  • Leila Simonen: Polulta poikkeamisen taito. 2012.
  • Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä. 2010.
  • Ritva Rajander-Juusti: Kohtuus kaikessa – enemmän elämää vähemmällä. 2010.
  • Timo Kopomaa: Leppoistamisen tekniikat. 2008.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti