sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Oppia valtakunnan viralliselta downshiftaajalta

Mökkiranta Mäntyharjulla varhaisena
kesäaamuna. Ilmaisia iloja!

Downshiftaus eli elämän kohtuullistaminen tai leppoistaminen on puhututtanut suomalaisia joitakin vuosia. Helsinkiläinen Leila Simonen lienee tunnetuin henkilö, joka on antanut kasvonsa ilmiölle.

Olin viime viikolla Simosen luennolla Espoon kaupungin työväenopistossa. Hänen kirjansa ovat myös tuttuja, ja olen seurannut lehtikirjoittelua hänestä. 



Ihannevirka jäi taakse


Simonen irtisanoutui vuosituhannen vaihteen kieppeillä omien sanojensa mukaan ”kultalautasella tarjotusta” eläkevirasta sosiaalipolitiikan tutkijana. Hän oli ollut todella ahkera, tunnollinen työntekijä, lähes työnarkomaani. Työ ei kuitenkaan enää tyydyttänyt.

Seurasi ”tiikerinhyppy” tuntemattomaan, ja Simonen ryhtyi yrittäjäksi. Yrittäjänä hän on edelleen, tarjoten koulutuksia ja luentoja, järjestäen elämysmatkoja ja kirjoittaen dekkareita ja tietokirjoja.

Tuolloin 2000-luvun alussa ei puhuttu downshiftaajista, ja Simonen itse törmäsi termiin ensimmäisen kerran erään toimittajan huomauttaessa hänen olevan ilmetty downshiftaaja. Sittemmin hän tuntuu omaksuneen tämän nimityksen täysillä omakseen.



Raha sai uuden arvon


Yrittäjäksi ryhdyttyään Simoselle ei enää tullut automaattisesti palkkaa joka kuukausi, ja hän ryhtyi perehtymään säästämiseen ja sijoittamiseen. Hän tajusi, että laihempia aikoja varten pitää olla varoja säästössä. Nainen opiskeli muun muassa osakesäästämistä.

Oman rahasuhteen uudelleen rakentamisen ohessa Simoselta syntyi kirja Naiset ja raha, joka kuvaa naisten tunnepitoista suhtautumista rahaan. Itse tykkäsin kirjasta, sillä se pani miettimään shoppailuhimoa ja kulutusintoa sekä kannusti ottamaan raha-asiat omiin käsiin.

Viime vuonna ilmestyi toinen tietokirja, Polulta poikkeamisen taito. Siinä Simonen kertoo downshiftaajan tarinansa.



Harkitusti haluttua


Downshiftaus mielletään yleensä työnteon vähentämisenä, esimerkiksi vuorotteluvapaalle tai muulle sapattivapaalle lähtemisenä tai vaikkapa reppureissuna Aasiaan.

Itse ajattelen siitä kuitenkin enemmän niin, että mietitään tarkkaan omia arvoja ja unelmia. Sitten eletään niiden mukaan, eikä ympäristön oletettujen odotusten (”kaikkien kuuluu haluta vakituinen työpaikka, omistusasunto ja lapsia”) tai markkinamiesten yllykkeiden (”kun ostat tämän auton/ mekon/ tabletin, sinusta tulee tyylikäs ja menestyvä”) mukaan.



Olennaisten asioiden upshiftausta


En oikein osaa sanoa, pidänkö itseäni downshiftaajana. Perinteisen määritelmän mukaan en semmoinen ole, sillä käyn kokopäivätöissä. Toisaalta työ on juuri sellaista, kuin haluankin, ja olen tyytyväinen vapaa-aikani määrään ja harrastuksiini.


Elämästä nauttimista - viime talvena lomalla
Karjalohjalla löytyi idyllinen kahvila.


Ajatus ylettömästä joutilaasta vapaan ajan määrästä tuntuu jopa ahdistavalta. Olen semmoinen ihminen, joka tykkää touhuta ja saada aikaan asioita. Kesäloman lopussa olen usein jo himppusen tylsistynyt ja innolla odottamassa töiden alkua.



Alanvaihtoni onnistui


Simosen esimerkistä saadut opit ovat kuitenkin olleet minulle tärkeitä. Polulta poikkeaminen vaatii rohkeutta, se voi tuntua hankalalta ja ympäristö saattaa ihmetellä toisin tekijän ratkaisuja.

Nuorestä iästäni huolimatta olen toteuttanut jo kerran alanvaihdon itseäni enemmän tyydyttävään työhön. Valmistumiseni jälkeen olin töissä pörssiyhtiössä, jossa olisi ollut paljon etenemismahdollisuuksia. Jättäydyin kuitenkin työttömäksi, menin työttömyystuella koulutukseen ja sitten harjoitteluun ja lopulta pääsin kiinni uuden alan töihin. Ja haaveita riittää edelleen!



Lisälukemista:


Kevättalvella 2017 seurasin Simosen jalanjälkiä ja ryhdyin yrittäjäksi.

Maksuton kirjalista "20 +5 parasta kirjavinkkiä oman kulutuksen ja talouden hallintaan" esittelee useita muita downshiftaajien tarinoita, joista voit lukea.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Puskurirahasto pahan päivän varalle



Puskurirahasto on yksi ensimmäisiä suosituksia, joihin talousasioihin syventyvä törmää. Se on yksi oman talouden hallinnan peruspilareista aiemmin aiheenani olleen tulojen ja menojen selvittämisen lisäksi. Vararahasto auttaa, kun jotakin yllättävää tapahtuu.

Yleisimmin olen nähnyt talousasiantuntijoiden suosittelevan, että puskurirahastona pitäisi olla 2-3 kuukauden nettopalkkaa vastaava summa. Toki tarve on yksilöllinen: esimerkiksi vakituinen työsuhde ja pois maksettu asuntolaina tuovat jo paljon turvaa elämäntilanteeseen.

Moni elää kädestä suuhun


Veikkaan, että aika harvalta löytyy suositeltu summa säästöstä.

Tämän vahvistaa Taloustaidossa haastateltu Marttojen talousasiantuntija Teija Jerkku. Lehtijutussa todetaan:
Vararahastona tulisi olla noin kahden kuukauden nettopalkan verran rahaa pahan päivän varalle. ”Ihmisillä puskuri tuppaa olemaan paljon tätä pienempi.”
2-3 kuukauden palkan suuruisia säästöjä suositellaan myös OP-Pohjolan lehdessä:
Raha-asioiden suunnittelu ja pahan päivän varalle varautuminen tuo turvallisuudentunnetta, kun tietää, että tilillä on rahaa seuraavassa kuussa tulevaa suurta laskua tai muita yllättäviä menoja varten.

Erilaisiakin arvioita esitetään


Sen sijaan aivan toista kokoluokkaa puskurirahastoksi suosittaa Terhi Majasalmi Totuus taloudestasi -kirjassaan. Hänen ehdotuksensa on 6-24 kuukauden palkan suuruinen summa. Ekonomina ja yrittäjänä Majasalmi liikkuu ehkä vähän eri maailmassa kuin keskivertokansalainen.

Majasalmen blogissa vieraskirjoittaja Kristiina kertoo, mitä hänelle kävi potkujen jälkeen. Häneltä löytyi 6000 euroa säästötilillä, rahastosijoitus, osakesalkku sekä sijoitusasunto. Puolisolla oli yli 4000 euron tulot. Silti hän toteaa kirjoituksen lopussa pitävänsä omaisuuttaan pienenä. No, riippuu mihin vertaa...

Yllätys mistä tahansa suunnasta


Itselläni tulee mieleen elämäni varrelta yksi vastoinkäyminen, jolloin puskurirahasto oli tarpeen. Kyseessä oli sairastuminen, mutta ei itseni, vaan kissan. Kollia vaivaavat virtsakivat vaativat useita eläinlääkärikäyntejä erilaisine kuvauksineen ja lopulta leikkauksen. 

Rahaa paloi selvästi yli tonni. Lisäksi lemmikin pitää loppuikänsä saada kalliimpaa erikoisravintoa ongelman toistumisen ehkäisemiseksi.

Kannattaa varmaan itse pohtia omalla kohdalla todennäköisimpiä riskejä. Autonomistajalla auton hajoaminen, pitkäaikaissairaalla pitkä sairasloma, pätkätyöläisellä työttömyys... Ja sitten on riskejä, joita ei kerta kaikkiaan osaisi ajatellakaan. 8-vuotiaskin voi sairastua syöpään.

Joka tapauksessa puskurirahastolle löytyy hyvä syy jokaiselle. Itse olen ainakin ottanut tämän neuvon onkeeni. Kun rahaa jää yli, pieni osa voi mennä shoppailuun ja nautintoihin, mutta säästötili saa aina ison osan.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Onnellinen ruuan verkosta ostaja



Yle uutisoi aiemmin tällä viikolla ruuan verkkokaupasta. Enemmistö suomalaisista karsastaa vielä kuljetusmaksuja ja käy mieluummin itse kaupassa. Meidän taloudessa ruokaverkkokauppaa on hyödynnetty kuitenkin jo yli puoli vuotta.

Olen todella tyytyväinen ruokaverkkokaupan tuloon Suomeen. Kaupassa käynti ei todellakaan ollut lempipuuhiani aiemmin, joten verkosta tilaaminen on selvästi parantanut elämänlaatua. (Ja totta puhuen myös kiistelyä puolison kanssa siitä, kumpi siellä kaupassa ehtisi käymään).

Kauppoja on useita

Käytämme enimmäkseen K-Market Ruoholahtea, joka on Keskon pilottikauppa verkkokaupassa. Joskus taloudesta puuttuu suosikkina olevia Rainbow-tuotteita, jolloin tilaus lähtee Alepan Kauppakassiin.

Olemme joskus myös kokeilleet Ruoka.netiä, mutta se oli aika kallis. Nyt tosin hintojen pitäisi siellä olla alempia, ja palvelu toimii lisäksi nykyään lähes koko maassa, kuten Ylekin kertoo.

K-Market on ollut useimmin valintamme verkkosivuston selkeyden ansiosta. Alepalla sivusto on aika sekava.

Tilaukset ovat tulleet ajallaan

Kokemukset ovat olleet pääosin hyviä. Tuotteiden viimeiseen käyttöpäivään on useimmiten hyvin aikaa. Hedelmät ja kasvikset ovat olleet myös suht koht tuoreita.

Verkkokaupasta voi valita ajankohdan, milloin tuotteet tuodaan kotiin. Tämä aikahaarukka on yleensä pari kolme tuntia. Meille tulleet toimitukset ovat hyvin pitäneet kutinsa, vain yksi myöhästyminen on jäänyt mieleen.

Verkossa voi valita, salliiko tuotteiden korvaamisen siinä tapauksessa, että se on loppunut kaupasta. Tässä on ehkä yksi ruokaverkkokaupan heikkouksista. Jos korvaamisen sallii, kauppa valitsee puolestasi korvaavan tuotteen. Jos korvaamista ei salli, voi käydä niin, että koko tilauksen kipeimmin kaivattu tuote jää pahalla onnella puuttumaan kokonaan.

Paljon kerralla on kannattavaa

Kuljetusmaksut ovat noin kympin luokkaa per tilaus. Me olemme useimmiten tilanneet isoja, noin sadan euron satseja kerralla, jolloin täydennetään kaikki wc-paperi-, kuiva-aine-, purkkiruoka- ynnä muut varastot.

Joskus käydään sitten itse kaupassa pienillä täydennysostoksilla. Luonnollisesti alkoholijuomat pitää myös itse käydä hakemassa kaupasta, sillä niitä ei saa myydä verkon kautta.

Ihanaa ajan säästöä

Usein verkkoruokakaupan kohderyhmäksi katsotaan etenkin kiireiset lapsiperheet, liikuntaesteiset ja ikääntyneet. Emme kuulu mihinkään näistä ryhmistä, mutta olemme silti vakiintuneet palvelun käyttäjiksi.

Verkosta ruuan ostaminen säästää aikaa ja energiaa sen verran, että mielestäni kuljetusmaksun maksaminen ostosten päälle on sen arvoista.

Autoton saa kantoapua

Ison satsin tilaaminen tutusta kaupasta kestää noin kaksikymmentä minuuttia. Vastaavan suuruisen ruokamäärän hankkiminen itse kaupassa käymällä vaatisi meiltä yhteiskäyttöautomme hakemisen jommalta kummalta siskoltani ja itse kauppareissun, aikaa menisi moninkertaisesti.

Vastaavasti voisi tehdä useammin yhden hengen voimin pienempiä ostosreissuja, jolloin ostaisi ruokaa sen verran, kuin jaksaa kerralla kantaa: reppu täyteen ja ostoskassi kumpaankin käteen.

Autottomat taloudet voisi siis hyvin myös lukea verkkoruokakaupan kohderyhmäksi.

Silti kallista?

Mutta kymppi kuljetusmaksua päälle sadan euron ruokaostoksiin on kuitenkin 10 prosentin hinnanlisäys, joku saattaa valittaa... No, minusta kannattaa kuitenkin ottaa huomioon säästyvä aika, mieliharmi (ainakin minun tapauksessani!) ja autolla kaupassa käyvillä myös bensa- ynnä muut kulut. Lapsiperheiden ei tarvitse pähkäillä, mihin lapset pannaan kaupassa käynnin ajaksi.

Itse asiassa kaupassakäynnissä koituvista kustannuksista voisi tehdä tarkan laskelmankin . Todellisten kustannusten laskemisen mallina voi käyttää Wikihow'n esimerkkiä, jossa on tässä tapauksessa laskettu – ei todellisia kustannuksia, vaan todellisia tuloja, nimittäin tuntipalkkaa.

Idea on, että saatava palkka ei kerro työpaikan houkuttelevuutta, vaan siinä pitää myös huomioida muun muassa lasten hoidon järjestämisen, työvaatteiden ja työpaikkalounaiden kustannukset sekä kodin ja työn välisiin matkoihin, työmatkoihin, ylitöihin, työpaikan edustustilaisuuksiin ynnä muuhun kuluva aika.


Suosittelen kokeilemaan ruokaverkkokauppaa, vaikka uusien asioiden tekeminen voi tuntua aluksi hankalalta!

PS. Muutin blogin kommentointiasetuksia, ja nyt kommentointi on aiempaa helpompaa kaikille.

PPS. Lue myös maaliskuinen kirjoitukseni aiheesta toisaalla.