sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vertaamalla voi tajuta onnellisuutensa

Blogini teemana ovat talous, kuluttaminen ja onnellisuus. Taloudesta ja kuluttamisesta on tullut kirjoitettua jo jonkin verran, joten nyt on onnellisuuden vuoro.

Tuntuuko olo onnettomalta, kun itseään vertaa menestyviin julkkiksiin?



Itse olen oivaltanut jotakin omasta hyväosaisuudestani sillä, että en ole verrannut itseäni julkkiskermaan Victoria Beckhameineen ja Jorma Olliloineen, vaan olen pohtinut, millainen on maapallon keskivertoasukas ja hänen elämänsä.

Maapallon väkirikkaimmat valtiot ovat Kiina ja Intia, joten keskivertoasukaskin olisi jompaa kumpaa kansalaisuutta. Näissä maissa on enemmän miehiä kuin naisia, mutta pohdinnoissani pidän sukupuoleni samana.

Hei, nimeni on Radha

Kiinalaisena tai intialaisena naisena olisin köyhä. Olisin mennyt naimisiin nuorena saamatta valita itse puolisoani. Ehkäisyä olisi vaikeasti saatavilla. Olisin käynyt koulua murto-osan niistä vuosista, jonka koulutukseni täällä Suomessa on kestänyt.

Tekisin raskasta, suorittavaa työtä pitkät päivät. Ay-liike ei kohentaisi työolojani. Lisäksi tekisin perheen kaikki kotityöt, kenties kärsisin myös kotiväkivallasta. Ravintoni olisi yksipuolista, terveydenhoito olisi liian kallista minulle. En olisi koskaan eläessäni matkustanut ulkomaille.

Hyvä Suomi!

On lottovoitto syntyä Suomeen, sanotaan. Mielestäni tässä on jotain ituakin. Totta kai meilläkin riittää yhteiskunnallisia epäkohtia, mutta mittakaava on erilainen kuin kehittyvissä maissa.

Meillä yhteiskunnallinen infrastruktuuri on kunnossa, lainsäädäntöä noudatetaan, ihmisiin voi luottaa, sopimuksista pidetään kiinni. Viranomaisasiat hoituvat nopeasti verrattuna muihin maihin ja ilman lahjuspyyntöjä. Terveydenhoitoa on saatavilla ja yliopistokoulutuskin ilmaista.

Itse ainakin olen aika ylpeä Suomesta. Ja samalla kiitollinen ja tyytyväinen siitä, että olen saanut syntyä tänne.

Suhtautuminen ratkaisee

Haluan vielä tarkentaa, että en tarkoita, etteikö kuka tahansa ihminen voisi olla onnellinen, asui sitten missä tahansa. Rankoistakin kokemuksista voi selvitä voittajana.

Sanontahan kuuluu niin, että ei elämässä ratkaise se, miten asiat ovat, vaan se, miten asioihin suhtautuu.

Historian havinaa

Vielä toinen esimerkki vertaamisen avulla onnekkuuden tajuamisesta niille, joille maantieteellinen vertailu ei kolahda.

Mieheni on kiinnostunut historiasta, ja hän luki kirjan 1600-luvun lopun suurista kuolonvuosista Suomessa. Tuolloin paljon väkeä kuoli nälkään ja tauteihin. Kirjan mukaan ihmiset söivät nälkäänsä esimerkiksi olkia, jotka kuitenkin olivat sopimattomia ihmisen ruuansulatukselle ja lopulta tappoivat syöjänsä.

Siippani saattaa jonkin pettymyksen kohdattuaan todeta, että hänen ei ainakaan tarvitse syödä olkia.

Lopuksi linkkejä kehittyvien maiden ihmisten elämästä kertoviin lehtiin:


Kirjoja:
  • Sarita Skagnes: Vain tytär. 2010.
  • Norma Khouri: Kunniamurha: rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa. 2003.
  • Barnes & Boddy (toim.): Aman: somalitytön tarina. 1996.
  • Phoolan Devi: Minä, Phoolan Devi: Intian bandiittikuningattaren hurja elämä. 1997.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Vuoden kestänyt kaappienraivausprojekti



Noin vuoden kestänyt jakso elämässäni on päättynyt. Olen vähän kerrassaan raivannut puolisoni ja minun yhteisen asunnon kaappeja. Ylimääräiset tavarat olen enimmäkseen myynyt Huuto.netissä. Lisäksi tavaraa on mennyt muun muassa roskiin sekä lahjoituksena järjestöille ja kavereille.

Olen aiemmin jo blogannutkin siitä, miten olen hankkiutunut eroon ylimääräisistä jalometalliesineistä ja jakanut pieneksi jääneitä vaatteita vaatteidenvaihtobileissä. Nämäkin olivat osa samaa isoa roinanhävitysprojektia.

Ei valmista suunnitelmaa

Ennen viime vuoden kesää olin silloin tällöin myynyt jotakin pientä Huuto.netissä. Nyt kuitenkin aloin panemaan sinne yhä enemmän myynti-ilmoituksia. Minulla ei alun perin ollut mitään tavoitetta eikä suunnitelmaa, en siis tiennyt että tulisin perkaamaan lähes kaikki taloutemme kaapit ja varastot.

Vuoden varrella kävin yksi kerrallaan läpi eri varastotiloja. Tässä vähän listaa kohteista:
  • Liinavaate- ja pyyhekaappi
  • Maustekaappi
  • Vaatekaappi
  • Lipasto, jossa asusteita
  • Verkkovarasto
  • Lemmikkitarvikelaatikko
  • Kirjahylly
  • Sekalainen varastohylly
  • Keittiön kauha- ja veitsilaatikko
  • Lääkekaappi
  • Työkalupakit
  • Kylpyhuoneen kaapit

Lähes tonni tilille

Ilman muuta tietyt jutut, kuten vanhentuneet mausteet ja lääkkeet, kuuluivat hävitettäviksi. Kuitenkin Huuto.netiin päätyi todella paljon tavaraa.

Huudossa on automaattinen tilastonpito myyjille. Se kertoo, että olen myynyt vuoden sisällä 115 kohdetta ja ansainnut vajaa 900 euroa.

Kaappien siivouksesta ja tavaran myynnistä on kirjoitettu myös Tarkkamarkka.comissa, Tarkan Markanblogissa ja Saituri.orgissa.

Nämä mainostavat, että tällaisella myynnillä voisi ansaita jopa tuhansia euroja. Luulen kuitenkin, että se vaatisi varastoja merkkitavarasta ja kalliista teknisistä vempeleistä.

Itselläni useimmat myytävät tavarat olivat muutaman euron hintaisia. Tavara vaihteli meikkikynästä kuntopyörään. Mukana oli vaatteita ja asusteita, leffoja, CD:tä, kirjoja, muutama vähän kalliimpi tavara – kaikkea mitä tavalliseen talouteen kertyy.

Kaupankäynti vie aikaa

Tavaran myynti pitää ottaa eräänlaisena harrastuksena, se nimittäin vaatii vaivannäköä. Kohteet pitää valokuvata ilmoitusta varten ja punnita, jotta voi ilmoittaa postikulut. Postitusta varten pitää hankkia pakkausmateriaaleja. Ja siellä postissa pitää käydä usein viemässä myytyjä tavaroita.

Nyt jälkeenpäin on myös helppo sanoa, että tällaista kaikkien varastojen läpikäymisprojektia ei kannata yrittääkään toteuttaa esimerkiksi yhdessä viikonlopussa. Siinä menisi vain hermot ja tuskissaan tulisi luovutettua heti alkuun. 

Projektille kannattaa varata aikaa muun elämän ohessa. Vuoden varrella ehti kätevästi pikku hiljaa inspiraation iskiessä käydä tavaroihin käsiksi.

Yksi rajoitus projektissa oli, nimittäin puolisoni tavaroihin en koskenut. Yhteisiä tavaroita katsottiin jonkin verran yhdessä tai mieheni antoi minulle valtuutuksen karsia omin päin.

Mielestäni koti ei ole vain naisen valtakunta, ja olisi törkeää hävittää toisen tavaroita luvatta, vaikka miten epämieluisia ne olisivat itselle. Toki mielestäni rakkaallani olisi karsittavaa esimerkiksi kirjoissa ja CD-varastoissa, mutta hän on eri mieltä ja se vaan on sitten niin.

Luopumista voi harjoitella

Tiedän, että on monia, jotka eivät pysty luopumaan vanhasta tavarasta. Tavaraa kuvittelee tarvitsevansa vielä joskus. Roinan on saanut lahjaksi tai siihen liittyy vahvoja tunteita. On vain ”kiva omistaa”.

Itsekin totuin vasta vähitellen yhä railakkaampaan poispanemiseen. Saatoin aluksi käydä jonkin kaapin nuukaillen läpi, mutta myöhemmin palasin sinne uudestaan ja laitoin ison satsin lisää tavaraa pois.

Auttaa, jos miettii, tuleeko tavaraa tarvitsemaan tulevan vuoden aikana. Tai onko sitä tarvinnut jo menneiden yhden, kolmen, viiden vuoden aikana.

Sitä paitsi luopumalla vanhasta saa tilaa uudelle. Tilaa vapautuu, ja ei tiedä, mitä kivoja uusia tuulia ilmestyy elämään. Väljä asunto on myös turvallisempi sekä helpompi siivota.

Kaikkea aikansa

Kesän alussa laskeskelin, että kaappien raivausta ja tavaran kauppaamista on kohta mennyt vuosi. Tein päätöksen, että elokuussa otan pois loput jäljellejääneet myynti-ilmoitukseni Huuto.netistä ja hankkiudun eroon lopuista tavaroista.

Ylhäällä olevassa kuvassa on Kierrätyskeskukseen menossa ollut tavaraerä. Kamat piti vain viedä paikan päälle ja asia oli sillä selvä.

Äitini kanssa jutellessani hoksasin, että joitain tarpeettomia rakennusmateriaaleja saatetaan tarvita vanhempieni kesämökillä. Eli niillekin löytyy sitten loppusijoituspaikka.

Nyt jäljellä on enää muutama juttu odottamassa poisvientiä, ja koti tuntuu ihanan väljältä. On kiva myös kun tietää tarkkaan, mitä missäkin päin kämppää on, eikä tavaraa ole hautautunut unohduksiin. Jopa kerrostaloasuntoomme kuuluva irtaimistovarasto on nyt lähes tyhjä!

Vinkkejä matkan varrella sain seuraavista kirjoista:

Rita Emmett: Kaikki paikallaan : rojun taltuttajan käsikirja. 2006.

Donna Smallin: Koti siistiksi : 500 vinkkiä tavarapaljouden taltuttamiseen. 2007.

Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä : tavarat, paperit ja aika haltuun. 2010.

Tavaranraivausluentoja ja -kursseja järjestetään myös kansalais- ja työväenopistoissa (joiden syksyn ohjelmat on juuri julkaistu, vink vink)!