sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Huijauksen makua jalometallien kaupassa


Kokeilin vähän aikaa sitten jalometallien myyntiä. Varsinkin kultaa ostavat yritykset ovat mainostaneet kovasti viime aikoina, joten minäkin innostuin. Kokeilu sai pontta tänä vuonna muutenkin ahkerasti harjoittamastani kaappien tyhjennyksestä.

Hopeaa minulla oli selvästi enemmän kuin kultaa: kakkulapiopari, kuuden kahvilusikan setti ja sokerilusikka. Yhteensä nämä painoivat 218 grammaa. Kaikissa oli sama pitoisuusleima 830.

Kultakauppaa lähdin ihan vain huvikseen kokeilemaan testaamisen ja vertailun vuoksi. Minulla oli korurasiassa kahdet joutavat kultaiset nappikorvikset, kooltaan pikkiriikkiset. Kun koetin punnita niitä yhdessä keittiövaa'alla, laite ei edes tunnistanut mitään painoa. Eli todella mitätön määrä kyseessä.

Ostajia löytyi useita

Jonkin aikaa googletin (”ostetaan kultaa/hopeaa” hakusanoilla) ja vertailin eri firmoja. Ostajayrityksiä on lukuisia kaikkein nimekkäimpien ja eniten mainostavien lisäksi, joten vertailu kannattaa.

Hopean ostajaksi valikoitui tuolloin korkeinta hintaa tarjonnut Verkkokulta Oy. Kullasta parhainta hintaa näytti tarjoavan Kultarahaksi.

Lähettämisprosessi, joka on hyvin kuvattu täällä, sujui kummankin firman kanssa hyvin. Itse sähläsin hopeaesineiden lähetyksessä niin, että unohdin laittaa myyntisopimuksen esineiden kanssa samaan pakettiin, mutta soittelin ja meilasin Verkkokultaan ja kaikki sujui sekaannuksitta. Samoin maksu niin hopeasta kuin kullasta oli todella nopea kuten oli luvattukin.

Hinta olikin vain kolmasosa

Mutta sitten se maksun määrä. Hopeaesineistä olin laskeskellut saavani noin 65 euroa Verkkokullan sivuillaan lupaaman 0,30 €/g hinnan mukaan. Mutta todellisuudessa tilille kilahti 33,78 euroa.

Olin myös joutunut itse maksamaan postivakuutetun paketin lähetyksen postissa: 12,40 euroa. Jos Verkkokulta on hyvittänyt lähetyksen hinnan, kuten sen pitäisikin lupauksensa mukaan tehdä yli 100 gramman lähetyksille, jää myydyn hopean arvoksi 21,38 euroa. Kolmasosa siitä, mitä nettisivuilla annettiin ymmärtää!

Kultakorviksista tilille tuli 1,89 euroa. Hupaisaltahan tämä tuntuu. En osaa tämän kohtuullisuudesta sanoa mitään, kun käytössäni ei ollut tarkempaa vaakaa kuin keittiövaaka.

Se kuuluisa pieni präntti

Sekä Verkkokulta että Kultarahaksi esittelevät kotisivuillaan näyttävästi hintataulukoita, joissa on lupaavan oloisia ostohintoja jalometalleille. Kaupat vaikuttavat hyvinkin houkuttelevilta.

Kuitenkin tarkemmin sivuja kaivellessa löytyvät sopimusehdot, joissa peräännytäänkin hieman. Verkkokullan ehdoista:

Verkkokulta Oy:n kotisivuilla esiintyvät esimerkit hinnoista ovat malliesimerkkejä, eivätkä ne toimi takuina summasta, joka Asiakkaalle lopullisesti maksetaan Asiakkaan esineestä.

Maksun perusteena on Verkkokulta Oy:n vastaanottopäivänä määrittämä hinta sekä jalometallien paino ja jalometallipitoisuus.


Lähestulkoon identtiset ukaasit löytyvät Kultarahaksin ehdoista.


Vaatii nopeaa reagointia


Kumpikin yritys antaa asiakkailleen kolme päivää aikaa ottaa yhteyttä ja perua kauppa, jos on tyytymätön saamaansa hintaan. No, minulla se aika on selvästi jo mennyt ohi. Harmittaa kuitenkin.


Muistelen jossakin googletellessa törmänneeni mainintaan, että ostajayritysten maksama hinta riippuu myös siitä, miten suuren erän metallia lähettää. Ehdoissakin mainitaan paino. Eli vasta todella suuria korukasoja myytäessä saisi sen etusivulla luvatun herkkuhinnan.


Ikävä maku jäi myös siitä, että en saanut minkäännäköistä tositetta tai kuittia tapahtuneista kaupoista. Kultarahaksi lupaa kyllä tositteen ehdoissaan. Verkkokulta ei semmoisesta puhu. Kullan myynnistä tuli vain tekstiviesti, hopeasta ei sitäkään.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Jakamistalous – panisinko minäkin kaikki jakoon?


Luin juuri kirjan Kaikki jakoon! Kohti uutta yhteisöllistä taloutta. Teos kertoo jakamistaloudesta, joka on Yhdysvalloissa jo arkipäivää, mutta vasta jalkautumassa Suomeen.

En nyt aio tehdä kirja-arviota tai -esittelyä, sillä niitä on ilmestynyt monessa mediassa ja varmasti löytyy googlettamalla. Sen sijaan kerron kirjan itsessäni herättämiä fiiliksiä.

Jakamistaloudessa ideana on se, että kaikkea ei tarvitse enää itse omistaa, vaan tärkeämpää on käyttöoikeus. Paljon käytetty esimerkki on se, että ihminen ei kaipaa itselleen poraa, vaan reiän seinään.





Jakamistaloutta on autojen yhteiskäyttö, oman asunnon tai sen osan vuokraaminen muille, tavaroiden lainaaminen muilta tai lainaan anto muille, palvelusten ja tavaroiden vaihdanta, ja niin edelleen.

Kaiken mahdollistajana on internet ja sen erilaiset jakamistaloussivustot. Toiminta tapahtuu ihmiseltä ihmiselle – naapurien, työkaverien tai opiskelutoverien kesken ohi yritysten.



Monta hyötyjää


Tämähän on innostavaa – ja järkevää! Keskivertoauto seisoo käyttämättömänä valtaosan ajastaan, niin esimerkiksi myös minun omistamani ompelukone ja matkalaukku, joita voisin hyvin tarjota vuokralle.

Kun yhtä esinettä käyttää useampi ihminen, esineitä tarvitaan vähemmän ja luonnonvaroja säästyy. Samalla ihmiset tutustuvat toisiinsa mielekkäällä tavalla ja kovasti peräänkuulutettu yhteisöllisyys saa lisää kasvualustaa.

Jakamistalous voi olla myös tapa ansaita lisätuloja jo omistamallaan omaisuudella. Yhdysvalloissa jotkut pystyvät tienaamaan tuhansia dollareita kuukaudessa vuokraamalla asuntoaan ja autoaan.


Omia kokemuksiani


Huuto.net on minulle tähän mennessä tutuin jakamistalouden toimija. Aluksi vuosikaudet tein siellä itse huutoja, mutta viime aikoina olen ollut aktiivinen myyjä.

Käytetyn tavaran myyntiä on toki ollut aina, mutta Huuto.netistä tekee osan jakamistaloutta se, että sen toiminnassa internetillä on oleellinen rooli.

Minulla on ajokortti, mutta ikäni suuressa kaupungissa asuneena ajatus auton ostamisesta on tuntunut täysin hullulta. Aluksi satunnaisen auton tarpeen ratkaisi ajopelin lainaus vanhemmilta tai autovuokraamosta, kunnes saimme kahden siskoni kanssa yhteiskäyttöauton.

Asumme sopivasti Helsingissä melko lähekkäin, joten auton nouto omaan käyttöön sujuu. Omasta auton tarpeesta tehdään merkintä Google-kalenteriin. Yhteiskäyttöautoihin liittyviä palveluja on toki olemassa nille, joilla ei perheenjäsenten kesken auton hankintaan ole mahdollisuutta.

Vaatelainaamo vuokraa jäsenilleen muotivaatteita kahdeksi viikoksi kerrallaan. Luettuani lehtijuttuja Vaatelainaamosta kiinnostuin, meilasin heille ja kyselin lainaamon vaatteiden kokovalikoimasta.

Vastaus oli, että suurin osa vaatteista on kokoa 36–38. Ei ihan minulle sopivia. Kokoelma kuitenkin kasvaa koko ajan, joten ehkä vielä jonain päivänä käyn tsekkaamassa heidän vaatevalikoimansa.


Uusia palveluja käyttämään


Kirjasta innostuneena kävin luomassa tunnukset myös Sharetribeen ja Netcycleriin.

Netcycler mahdollistaa Huuto.netin tapaan tavaroiden myynnin, mutta lisäksi myös vaihdon. Vaihdon osapuolina voi olla useampia ihmisiä.

Huuto.netiin tottuneena tuntuu hieman raskaalta alkaa opetella uuden palvelun toimintaperiaatetta. Houkuttelevaa kuitenkin on, että Netcycleriin voi merkitä tavaroita, joita itse kaipaa. Itselläni puuttuisi hyllystä pari kirjaa... Pohdin kuitenkin, tulisiko tavaraa haalittua itselle harkitsematta.

Sharetribe on alusta erilaisille jakamistaloussivustoille. Siitä voi luoda omanlaisensa. Löysin omalle kaupunginosalleni perustetun Sharetribe-yhteisön, jossa oli kuitenkin alle 10 jäsentä. Vielä ei siis oikein ole olemassa kriittistä massaa, joka tekisi yhteisöstä toimivan.

Kuinoman sivuilla olen käynyt myös tutustumassa. Siellä voi antaa vuokrattavaksi omistamiaan tavaroita, esimerkiksi urheiluvälineitä. Houkuttavaksi käytön tekisi se, että läheinen Vallilan kirjasto toimii noutopisteenä.


Ilmiö muotoutuu meidän ihmisten myötä


Vähän on pää pyörällä näiden eri palveluiden kanssa. Mitä jos haluan esimerkiksi hankkiutua eroon tarpeettomista tavaroistani? Myyntiin ne voi laittaa Huuto.netiin. Tai ehdottaa vaihtoa Netcyclerissä. Tai panna vuokralle Kuinomaan. Tai vuokrata naapureille Sharetribessa.

Voisin myös tarjoutua ulkoiluttamaan koiraa, ja toisaalta ottaisin mielelläni jonkun pesemään kotimme ikkunoita. Palveluita voisi vaihtaa Sharetribessa ja myöskin Stadin Aikapankissa. Mitä valitsisisin? Varmaan ilmoituksia voisi hyvin laittaa useampaan palveluun.

PS. Sharetriben Juholle kiitos kirjan lainaamisesta!

Postaukset jatkuvat normaaliin tapaan kahden viikon välein :) Hyvää kesää!

Katso myös postaukseni keväältä 2016, jossa kerron kokemuksiani Airbnb:stä.


Jos halajat tämän kirjan lisäksi muita lukuvinkkejä, tsekkaa lista, johon olen kerännyt omat suosikkini: 20 +5 parasta kirjavinkkiä oman kulutuksen ja talouden hallintaan.