sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vaatteet kiertämään kaverien kesken


Juhannus alkaa olla juhlittu. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä lupaustani päivittää kahden viikon välein. Tällä kertaa kierrätysasiaa.

Pidin viikko sitten vaatteidenvaihtobileet. Kyseessä on tapahtuma, johon jokainen osallistuja voi tuoda omia vanhoja vaatteitaan, joita ei enää käytä. Osallistujat voivat sitten ottaa tapahtumasta mukaansa ilmaiseksi muiden tuomia vaatteita. Raha ei liiku. Vaatteet tulevat taas käyttöön, kaapit väljenevät ja osallistujat saavat uutta päällepantavaa ilmaiseksi.

Olen pitänyt näitä vaatteidenvaihtobileitä aikaisemminkin, mutta nyt olin jahkaillut bileiden järjestämistä noin vuoden. Viime vuoden keväällä nimittäin lihoin parin vaatekoon verran, ja halusin vielä säilyttää pieneksi jääneet vaatteet. Kuten varmasti monella muullakin iän myötä runsastuneella, mielessä oli, että saatan laihtua vielä.

Vuosi vaatekasojen tallentamista käyttämättöminä kuitenkin oli tarpeeksi. Uusia sopivankokoisia vaatteita alkoi olla tarpeeksi ja pienten vaatteiden säilöminen tuntui tarpeettomalta (ja laihtuminen epätodennäköiseltä). Niinpä bileet pystyyn.

Kahvittelua teeman kanssa

Kutsuttujen joukosta paikalle saapui viisi naista. Tällä kertaa vieraat toivat hyvin vähän itse mukanaan vaatteita, sillä olin mainostanut, että minulla on todella runsaasti jaettavaa tarjolla. Vieraat olivat kaltaisiani noin kolmikymppisiä naisia, jotka asuvat täällä pääkaupunkiseudulla runsaiden shoppailumahdollisuuksien äärellä.

Vietettiin pitkää sunnuntai-iltapäivää pullakahvien äärellä. Vaatteidenvaihtobileet ovat vähän kuin vaikka ompelukerho – kiva alkoholiton tapa tavata yhteisöllisesti naisporukalla.

Keskustelimme siitä, kuinka monen kodissa on tavarapaljoutta ja sitä ja tätä tarpeetonta tavaraa, joka pitäisi saada kaupattua jossain. Moni tunnusti, ettei ollut vaatteidenvaihtobileiden alla jaksanut edes aloittaa vaatekaappiensa perkaamista, vaikka nyt olisi ollut kätevä tapa päästä räteistä eroon. Urakka tuntui niin valtavalta.

Hamstraajien apuna ammattilaiset

Keskustelimme ammattijärjestäjistä (kutsutaan myös professional organizereiksi tai ammattiraivaajiksi), jotka auttavat asiakkaitaan täysien varastojen raivaamisessa. Ammattijärjestäjät kannustavat ja auttavat tavaran laittamisessa kiertoon ja antavat tietoa hävittämismahdollisuuksista.

Itseäni kyseinen ammatti kiinnostaa jonkin verran. Olen lukenut muun muassa ammattiraivaaja Anne  teVelde-Luoman kirjoittaman kirjan Kaaoksen kesyttäjä.

Joku kertoi lukeneensä näistä raivaajista ja sanoi, että haluaisi sellaisen apua. Vitsailimme, että minä voisin ryhtyä ammattijärjestäjä-harjoittelijaksi ja tulla jonkun kaverin avuksi kaapinraivaukseen.

Kledjut uusiin koteihin

Jonkin verran vieraani poimivat matkaansa minun vanhoja vaatteitani. Mielestäni on kiva ajatus, että oma vanha vaate saa uuden elämän jonkun tutun ihmisen luona. Vanhojen vaatteiden arvo kirppiksellä tai vaikkapa huuto.netissä on aika mitätön, joten sinänsäkään luopuminen ei tuntunut hankalalta.

Isot kasat pieniä vaatteita jäi kuitenkin vielä, samoin joitakin vieraitteni tuomia vaatteita. Kuluneen viikon aikana olen lajitellut niitä eteenpäin: kaverien tuomat jämävaatteet kasasin odottamaan Kierrätyskeskukseen vientiä. Tuntuisi hölmöltä myydä kaverien tuomia esineitä ja itse saada rahat niistä.

Pari vaatetta kasasin eräällä ystävälle, joka ei bileisiin päässyt, mutta jonka tyyliä vaatteet mielestäni olivat. Loput laitoin myyntiin huuto.netiin isoina halpoina paketteina.

Mieli kevenee kun komerot tyhjenevät!

Vinkki: vaatteidenvaihtoiltoja järjestää Helsingissä Luonto-Liiton kulutuskriittinen ryhmä (linkki Facebook-ryhmään).

PS. Viime postauksessa kerroin, että kokeilen menokirjanpitoa Toshl-älypuhelinsovelluksella. Kokeilu loppui lyhyeen, kun selvisi, että Toshlin ilmaisessa versiossa kuukaudessa voi olla vain yksi tulomerkintä. Ei toimi, kun minulla on muitakin tulonlähteitä kuin kuukausipalkka.

Jatkan toistaiseksi kotikutoista kuitit kenkälaatikkoon ja taulukkosulkeiset kerran kuukaudessa -menetelmääni.

Katso myös poiminnat Hyvän mielen vaatekaappi -kirjasta.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Menot ja tulot selville kuittikirjanpidolla

Minulla on vuosien varrella vahvistunut halu yhä tarkemmin suunnitella talouttani ja saada mahdollisesti säästöönkin jotakin. Olen lukenut sijoitus- ja säästämisoppaita sekä verkkosivustoja, kuten Marttaliiton ja Takuu-säätiön sivuja.

Yksi talousneuvoista, johon monessa paikassa ensimmäisten joukossa törmää, on tämä: kannattaa selvittää omat menot ja tulot pitämällä niistä kirjaa jonkin aikaa. Yllättävän harva nimittäin osaa sanoa, paljonko rahaa sieltä omalta tililtä liikkuu.

Viime joulukuussa (2012) aloin keräämään kaikista ostoksistani kuitit talteen. Joskus unohtui kassalla pyytää kuittia tai kuitti meni roskiin, mutta kirjoitin sitten kotona itselleni paperilapulleni ”kuitin”.

Kuun lopussa kuittirutistus

Kuitteja tyhjensin muutaman kerran viikossa laatikkoon, ja sitten joka kuukauden päätteeksi kokosin kuiteista menot yhteen taulukkolaskentaohjelmaan. Tulot oli helppo selvittää palkkakuiteista, Kelan kirjeistä jne.

Yhteensä minulla oli meno-kategorian sarakkeita 14 ja tulot-kategoriassa viisi. Kategoriat ovat kaikilla yksilöllisiä, joten siksi esim. Marttaliiton valmiiden lomakkeiden käyttö voi olla hankalaa – kaikilla ei esimerkiksi mene rahaa päiväkotimaksuihin tai bensaan.

Olen nyt siis pitänyt tätä kirjanpitoa puoli vuotta, joulukuusta toukokuuhun. Mitä olen oppinut?

Syntini

Kirjanpito paljasti, että ruokaan minulla menee aikamoisen paljon rahaa.

Työpaikkalounaat maksavat päivässä 5,90 € (lämmin ruoka) tai 5,15 € (salaatti tai keitto). Palkkakuitissa nämä on suoraan vähennetty palkasta, joten tämä menoerä olisi helppo olla huomaamatta, mutta erittelin tämän omaan sarakkeeseensa menotaulukkooni.

Ulkona tulee syötyä paljon ja kovin paljon emme mieheni kanssa kokkaa, kun makumieltymykset ovat aika erilaiset ja tiskitkin tuskastuttavat.

Joitakin korjauksia tähän rahareikään olen keksinyt: jos tarvitsee syödä kaupungilla, saatan käydä opiskelijaruokala Unicafessa. Se on halpa (ateria 6,10 €), vaikka ei olisikaan opiskelija.

Kun on sovittu ravintolatreffit kaverin kanssa, saatan säätää itselleni budjetin, jota ei pitäisi ylittää. Tehokkaimmin tämä toteutuisi ottamalla mukaan vain budjetin verran käteistä mukaan, mutta siihen en ole tainnut vielä yltää. Koskaan ei tiedä, kuinka mehukkaiksi rupattelut kehkeytyvät ja miten ilta venyy...

Halvat hupini

Verrattuna muihin menoihin tapani käydä kirppiksillä shoppailemassa ja varata kirjastosta uutuuskirjoja ovat aivan mitättömiä kulueriä. Näihin on hankala saada kulumaan viittä, kymmentä euroa enempää kuukaudessa. Kirjaston varausmaksu per kirja on 50 senttiä.

Näitä voi jatkaa hyvällä omallatunnolla.

Kesän alku, uuden alku

Taulukkolaskentaohjelmassa on omat jäykkyytensä. Itse olen ainakin unohtanut ammoisten atk-kurssien jälkeen, miten voisi tehdä koosteeksi kaavioita pitemmän ajan menokirjanpidosta.

Innostuin, kun Tarkan Markan blogissa kerrottiin nettiselaimen tai älypuhelimen kautta käytettävästä Toshl-sovelluksesta, joka on luotu juuri tähän tarkoitukseen. Harjoittelen nyt sen käyttämistä.

Päivitän myöhemmin, miten käteväksi tuo Toshl on osoittautunut.


Tämä oli ensimmäinen postaukseni Rikasta elämää -blogiini. Toivottavasti tykkäsit ja haluat palatakin. Jatkossa päivitän sisältöä aina joka toinen sunnuntai.

Katso myös uudempi postaukseni älypuhelinsovelluksista talouden seurantaan.