torstai 23. maaliskuuta 2017

Kevytyrittäjyys oli ponnahduslauta omalle firmalle

Viimeksi blogissa kerroin perustaneeni oman yrityksen, toiminimen. Olen nyt freelance-toimittaja ja viestintäyrittäjä. Ennen tätä varsinaista yrittäjyyttä ehdin kokeilla yrittäjämäistä toimintatapaa tekemällä työkeikkoja laskutuspalvelun kautta eli niin sanottuna kevytyrittäjänä.

Laskutuspalvelun tai laskutusosuuskunnan avulla voi tehdä työkeikkoja ilman omaa yritystä ja kaikkea siihen liittyvää byrokratiaa. Työn tekijä markkinoi ja hankkii asiakkaat itse, tekee työn ja lähettää asiakkaalle laskun laskutuspalvelun kautta. Laskutuspalvelu maksaa kaikki verot, eläkemaksut ynnä muut työnantajan maksut, ja lopulta tilittää palkan työntekijän tilille. Vastineeksi laskutuspalvelu ottaa siivun asiakkaalta laskutetusta palkkiosta.

Monen kevytyrittäjän toimisto on kevyt - pelkkä läppäri :)


Laskutin sivutoimisia keikkoja


Itse rekisteröidyin laskutuspalvelun käyttäjäksi muutama vuosi sitten, kun minulta pyydettiin keikkaa ammattijärjestäjänä. Myöhemmin tein keikkoja myös toimittajana. Samaan aikaan laskutuspalvelun käyttäjänä olin kokopäivätyössä ja myöhemmin opintovapaalla.

Kevytyrittäjyys oli varsin kätevä tapa tutustua yrittäjyyteen. Piti opetella hinnoittelemaan oma työ. Laskutettava palkkio on ihan eri asia kuin palkka, jonka työsuhteessa oleva saa, sillä siitä menee välistä monia kuluja. Arvonlisäverotuksen perusteet piti ymmärtää. Kevytyrittäjyys tosin sopii lähinnä oman työsuorituksen myymiseen. Tavarakauppaan se ei ole paras ratkaisu.

Laskutuspalvelun käyttö oli aika helppoa. Rekisteröityminen, asiakkaan tietojen tallentaminen, laskun lähettäminen sekä palkkion maksuun laittaminen itselle sujuivat jouhevasti. Itse valitsin laskutuspalvelukseni Ukko.fi:n, mutta vastaavia on useita muitakin saatavilla.

Palvelumaksujen kanssa voi pelata


Ainoa ongelma kevytyrittäjyydessä liittyi laskutuspalvelun palvelumaksuihin. Ukon ottama siivu on viisi prosenttia, mutta kuitenkin vähintään 15 euroa laskutuksen arvonlisäverottomasta loppusummasta. Jos laskuttaa pieniä summia, niitä voi niputtaa ja laittaa palkkion maksuun itselle kerralla, jolloin voi säästää palvelumaksuissa.

Oma toimintani oli sen verran satunnaista ja pienimuotoista, että niputin palkkioita. Välillä jouduin odottamaan palkkion saamista ikävän kauan. Ensin lähetin laskun, sitten odotin, että laskutusaika eli yleensä kaksi viikkoa menee ja asiakas maksoi laskun eräpäivänä. Sitten piti odottaa ehkä useammankin kuukauden että tulee seuraava keikka, jonka kanssa edellisen palkkion voisi niputtaa, jotta palvelumaksu ei veisi suhteessa ylisuurta osaa.

Kevytyrittäjyydestä oli hyötyä starttirahaa hakiessa


Kevytyrittäjyys on uusi ilmiö, ja viranomaisten tulkinta siitä ei käsittääkseni ole aivan vakiintunut. Kannattaa ottaa tarkkaan selvää, mitä omalle työttömyysturvalle käy, jos työttömänä ollessaan ryhtyy tekemään keikkoja laskutuspalvelun kautta.

 Itse jännitin ennen yrittäjäksi ryhtymistä sitä, kuinka kokemus kevytyrittäjänä vaikuttaisi starttirahan myöntämiseen. Olin kuullut tarinoita siitä, että kevytyrittäjyys saattaisi olla sekä este että plussa starttirahan myöntämiselle. Starttirahan myöntämisellehän on ehtona, että yritystoimintaa ja yrityksen markkinointia ei ole aloitettu. Kävin NewCo Helsingin yritysneuvonnassa ennen starttirahahakemuksen jättämistä, ja sieltä kerrottiin, että kevytyrittäjäkokemus on vain hyvä asia starttirahaa myönnettäessä. Kohdallani siitä ei ainakaan ollut haittaa, sillä minulle myönnettiin starttiraha.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Unelma todeksi: oma yritys perustettu!


Jippii, nyt on jännittäviä uutisia minusta on nimittäin tullut yrittäjä. Olen tuore freelance-toimittaja ja yritysviestinnän ammattilainen.

Minusta on hyvin pitkään tuntunut siltä, että yrittäjyys voisi sopia minulle, mutta tarkemmin lähdin asiasta haaveilemaan kolme vuotta sitten käytyäni ammattijärjestäjäkoulutuksen. Jos olisin halunnut työllistyä kokopäiväisenä ammattijärjestäjänä, minun olisi pitänyt ryhtyä yrittäjäksi. Kävinkin jo pari yrittäjyyskurssia tuolloin. Olin kuitenkin palkkatyössä toimittajana, ja yksityiselämässäni oli rankkoja vaiheita. Asia jäi siis vain muhimaan.

Viimein tein viime kesän alussa päätöksen jäädä vakityöstäni opintovapaalle (lue postaukseni opintovapaasta täältä). Opintovapaa jäi kuitenkin suunniteltua lyhyemmäksi, kun päätin vihdoin toteuttaa tämän pitkään hautuneen yrittäjyysunelman.

Nyt jälkikäteen ajateltuna tajuan, että kokopäivätyöstä opintovapaalle jäämisen suurin merkitys oli ehkä rohkeuden kerääminen lopulliseen irtiottoon palkkatyöstä, ei niinkään se laskentatoimen opiskelu, jota tein opintovapaalla.

Yrittäjä voi joustavammin nauttia hyvistä keleistä
kuin kellokorttiin sidottu työntekijä.


Miksi yrittäjäksi?


Tässä ovat tärkeimmät syyni yrittäjäksi ryhtymiselle:

  1. Yrittäjänä pystyn vapaammin ja itsenäisemmin päättämään työnteon puitteista. Voin työskennellä milloin ja missä haluan. Esimerkiksi keväämmällä tähtäimessä on kesämökillä työskentelyn kokeilu.
  2. Tykkään oman yrityksen hallinnoimisesta. Jo tällä lyhyellä yrittäjyyskokemuksella voin sanoa, että bisnesnaisen vaistot ovat lähteneet heräämään. Talouslaskelmien teko on mukavaa puuhaa.
  3. Yrittäjänä olo motivoi ainakin minua eri lailla. Työnteon ja ansaitsemisen yhteys on paremmin nähtävissä. On palkitseva tunne, kun pääsee lähettämään asiakkaalle laskun!
  4. Kaipasin jo vaihtelua oltuani työsuhteessa samassa paikassa useamman vuoden. Media- ja viestintäalalla, jolla työskentelen, yrittäjyys on käytännöllinen vaihtoehto työllistymiselle. 

Edellytysten täytyy olla kunnossa


Ihan sormia napsauttamalla yrittäjäksi ei ryhdytä. Minulla on tradenomin tutkinto ja useampi yrittäjyyteen liittyvä kurssi käytynä. Ennen aloittamistani minulla oli myös muutama melko varma asiakas tiedossa.

Yritys ei myöskään heti ala tuottaa täydellä höyryllä, ja alkuun tarvitaan investointeja. Omia säästöjä on täytynyt siis hyödyntää. Minulle myönnettiin aloittavalle yrittäjälle tarkoitettu starttiraha, mutta se ei ole mikään suuren suuri summa.

Lisäksi olin hankkinut yrittäjäkokemusta toimimalla muutaman vuoden kevytyrittäjänä, eli olin tehnyt satunnaisia työkeikkoja laskuttaen ne laskutuspalvelun kautta. Tästä kirjoitan erikseen seuraavassa postauksessani. 

Elämä oman näköiseksi


Olen seurannut viime vuosina käytyä keskustelua downshiftauksesta, elämäntavasta jossa korostetaan vapaa-aikaa ja ihmissuhteita suorittamisen ja materialismin sijasta. Minulle nämä ratkaisut elämässäni palkkatyöstä ensin opintovapaalle ja sitten yrittäjäksi ovat tavallaan tuota downshiftaamista. Lisää merkitystä elämään.

Hesari kirjoitti viime joulukuussa myös uudesta termistä, downgreidaamisesta. Siinä korkealle uralla edenneet ihmiset vaihtavat vapaaehtoisesti vähemmän vaativiin tehtäviin ja mahdollisesti pienempään palkkaan. Tämäkin tavallaan pätee minuun, sillä toimittajille vakituinen työpaikka, joka minulla oli, on nykyään aika harvinainen mahdollisuus. Media-alalla on ollut paljon yt-neuvotteluja ja irtisanomisia.

Journalistiliiton tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että freelance-toimittajat ovat tyytyväisiä työhönsä ja sen vapauteen.

 Lue lisää:





keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Aikapankissa voi vaihtaa palveluksia ja tutustua ihmisiin

 Jakamistaloudesta on puhuttu paljon viime aikoina. Yksi sen muoto ovat aikapankit, joissa samalla paikkakunnalla asuvat ihmiset vaihtavat keskenään työsuorituksia ilman, että raha liikkuu.

Aikapankeissa yksi tunti työtä on aina samanarvoinen. Stadin Aikapankissa, johon kuulun, yhtä työtuntia sanotaan toviksi. Tovi on siis pankin mittayksikkö.

Kun olen auttanut Mattia tunnin verran, ansaitsen yhden tovin, jolla voin ostaa Maijalta tunnin hänen työtään. Työsuorituksia siis ei tarvitse vaihtaa saman ihmisen kanssa päittäin, vaikka sekin on mahdollista. Toveista pidetään kirjaa suljetulla nettisivustolla.

Aikapankit toimivat rajatulla alueella. Ne ovat myös mukava tapa tutustua lähellä asuviin ihmisiin.

Ikkunanpesu on esimerkki palvelusta, jota voi tarjota tai hankkia aikapankista.

 Uudessa elämäntilanteessa tovien käyttäjäksi


Liityin Stadin Aikapankkiin noin vuosi sitten. Olin juuri muuttanut, ja tarvitsin apua lamppujen, taulujen ynnä muiden tavaroiden asennuksissa. Ennen liittymistäni tarkistin, että tämänkaltaista apua on saatavilla, ja sitten olikin helppo tehdä liittymispäätös ja lähettää ensimmäinen vaihtopyyntö.

Käytettyäni ensin muiden palveluksia Aikapankissa, tovini olivat niin sanotusti miinuksella. Piti keksiä, mitä palveluja itse ryhtyisin tarjoamaan. Ajattelin, että koska olen työelämässä käyttänyt tietokoneohjelmia aika paljon, niin taidoistani voisi olla apua jollekulle. Ja kysyntää it-neuvonnalle löytyikin.

Toisen vaihtotarjouksen laitoin kodinraivausavusta. Olin aiemmin käynyt ammattijärjestäjäkoulutuksen ryhtymättä kuitenkaan sitä tekemään työkseni, ja nyt päätin tarjota palvelua aikapankissa. Raivausavulle ilmaantui vieläkin enemmän kysyntää, ja minulle kertyi aika paljon ”plussatoveja”.

Myöhemmin hankin sitten ansaitsemillani toveilla muun muassa ikkunanpesua, hiustenleikkuuta ja jalkahoitoa. Aikapankissa on tarjolla myös esineitä ja esimerkiksi kasvimaan antimia, ja viime syksynä sain sieltä ihania kotimaisia omenoita.

Jokaisella on jotain annettavaa


Etukäteen mielikuvani aikapankista oli se, että siellä on jäseninä varmaan jotain opiskelijaikäisiä maailmanparantajahippejä. Tässä osuin väärään. Aikapankin kautta tapaamani ihmiset ovat olleet ihan tavallisia, kaikenikäisiä ihmisiä – kaikki kivoja ja avoimia luonteeltaan.

Kohtaamiset ovat mukavia. Aikapankki on yhteinen aihe, joka sitoo meitä. Vähitellen kun aikapankkikohtaamisia on kertynyt, alkaa tuntea yhteisöä aika hyvin. Kohtaamisissa saatetaan kysellä vinkkiä, tietäisikö toinen sopivan ihmisen johonkin tiettyyn työtehtävään.

Jokaisella on taitoja, jotka voivat hyödyttää jotakuta toista. Joskus tuttuni, joille olen kertonut aikapankista, huudahtavat että he eivät keksi, mitä voisivat pankissa tarjota. Mutta työn ei tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä. Esimerkiksi vanhukset tarvitsevat asiointiapua.

Toivottavasti toiminta jatkuu


Verottaja puuttui muutama vuosi sitten aikapankkien toimintaan. Pitempään mukana olleet aikapankkilaiset ovat kertoneet, että toiminta on hiljentynyt paljon tämän jälkeen.

Toivon, että aikapankit pysyvät toiminnassa edelleen. Niillä on tärkeä sosiaalinen merkitys. Jotkut aloittavat yrityksen testattuaan toimintaa ensin aikapankissa. Lisäksi jos ihmisellä on raskas elämänvaihe, on tärkeää, että voi saada avuksi palveluja toveilla, ilman euroja.

Katso myös:


Yhteishyvä-lehden juttu, johon minua haastateltiin aikapankeista
Vaatteidenvaihtotapahtuma on jakamista ystävien kesken
Kokemuksiani Airbnb:stä. Majoituspalvelu lienee tunnetuin jakamistalouden esimerkki.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kenen kuuluu maksaa treffeillä?

Aion nyt kirjoittaa aiheesta, joka on – kröhöm – itsellänikin ajankohtainen. Kun heteromies ja -nainen käyvät treffeillä, kuuluuko miehen tarjota, vai onko se aikansa elänyt perinne? Tulisiko mieluummin molempien maksaa omat syötävänsä ja juotavansa?

Ajatellaan ensin niin, että miehen kuuluu tarjota. Tähän kuvioon mielestäni liittyy semmoinen oletus, että mies on varakkaampi, työssäkäyvä ja potentiaalisen tulevan perheen elättäjä ja ”perheenpää”. Nainen puolestaan on pienituloisempi, ja jos treffit johtavat pysyvään parisuhteeseen, hän saattaa jäädä kotiäidiksi.

Epäilen kuitenkin, että onko tämä ollut koskaan oikeasti suomalaista todellisuutta. Yhdysvalloissa ja monissa Euroopan maissakin kotirouvaperinne on ollut voimissaan pitkään, mutta Suomessa naisetkin on tarvittu työelämään.

Kohta tilataan jätskit! Mutta kukakohan ne maksaa...?

Kuva romanttisesta herrasmiehestä


Mutta onhan se romanttista, että herrasmies tarjoaa kahvit tai illallisen silkkimekossa hymyilevälle daamilleen, protestoi joku. Onkin olemassa monenlaisia mielikuvia deittailusta, joita erityisesti romanttiset elokuvat syöttävät meille. Unelmien prinssi saapuu puvussa kynttiläillalliselle ja myöhemmin lahjoo suklaarasioin, kukin ja koruin sekä vie ajelulle hienolla autolla. Todellisuus on usein arkisempaa.

Ajatus siitä, että miehen on velvollisuus tarjota treffeillä, perustuu treffikumppanien erilaisiin taloudellisiin lähtökohtiin. Nykyisin kuitenkin naiset ovat ihan yhtä lailla työelämässä ja kovillakin palkoilla ja paikoilla. Mikseivät siis yhtä hyvin toimeentulevat, taloudellisesti itsenäiset yksilöt maksaisi molemmat omat juomansa ja ruokansa? Näin ajattelen ainakin itse, suuressa kaupungissa asuvana kolmikymppisenä naisena 2010-luvulla.

Kokemuksia deittimaailmasta


Näkemyksiä on monia. Bongasin erään miehen nettideitti-ilmoituksen, jossa hän suoraviivaisesti kertoi oman toimintatapansa: ”lähetän sinulle lyhyen viestin, sitten sovitaan treffit ravintolaan ja leffaan, minä maksan treffit”. Hän ei siis halunnut pitkää viestittelyä ennen tapaamista.

Tavallaan ilmoitus oli virkistävän määrätietoinen, kun monesti ne ovat semmoisia ”heitä viestiä jos kiinnostaa kysyä jotain”. Tykkään ihmisistä, jotka tietävät, mitä haluavat.

En voi kuitenkaan mitään sille, mutta pohdin, että vaaditaanko tarjotuista treffeistä – tai samaan tapaan annetuista lahjoista – jotakin vastapalvelusta? Se ei ole kauhean kiva ajatus.

Köyhempää voi tukea


Pakkaa voi tietenkin ennestään sekoittaa erilaisilla näkökulmilla. Mitä jos treffikumppaneiden tulotaso on selvästi erilainen, esimerkiksi toinen on opiskelija ja toinen käy töissä? Voi tuntua reilulta, että enemmän ansaitseva tarjoaa pienituloisemmalle. Tehdäänhän meidän suomalaisessa yhteiskunnassakin tulonsiirtoja.

Olisi hauska tietää homo- ja lesbokulttuurista, onko siellä tapana tarjota treffeillä toiselle. Kun molemmat ovat samaa sukupuolta, eivät elähtäneet heteroja koskevat perinteet päde.

Kulttuurien törmäyksiä


Tarjoaminen ravintolassa on myös kulttuurikysymys. Tapasin esimerkiksi ulkomailla tshekkiläistä tyttökaveriani ja hänen poikaystäväänsä. Olimme kahvilassa, ja tämä poikaystävä kysyi minulta ja kaveriltani, mitä haluamme tilata, ja kävi tiskiltä ostamassa ne.

Kysyin häneltä, paljonko oma osuuteni laskusta oli ollut, ja annoin hänelle sen verran rahaa takaisin. Ajattelin olevani kohtelias, sillä eihän se olisi ollut kohtuullista, että yksi ihminen maksaa koko kolmen hengen seurueen tarjoilut.  Moka! Myöhemmin kaverini kuiskasi, että tshekkiläisittäin käytökseni koettiin epäkohteliaaksi. 


Katso myös:


Postaukseni menojen jakamisesta avo- tai avioliitossa


PS. Päivitin oman esittelyni Kirjoittajasta-välilehdelle ja tein oman Info-sivun blogille. Lisäksi loin arkiston, josta kaikki vanhat postaukset löytyvät neljän teeman alle luokiteltuina. Käy kurkkaamassa! 


lauantai 14. tammikuuta 2017

Tarkista aina kuitti - 3 tapaa joilla häviät rahaa

Kaupassa käydessä kuluttaja yleensä luottavaisena olettaa, että kassaan kirjautuu tuotteen myyntihinnaksi se, mikä hyllyssä on ilmoitettu. Jos tuote on tarjouksessa, kuuluisi luvatun tarjouksen myös toteutua, kun kauppa ottaa maksun asiakkaalta.

Todellisuudessa kaupan kassalla saattaa tulla virheitä, niin kuin kaikessa ihmisen toiminnassa. Ja hupsis - asiakas päätyykin maksamaan suuremman hinnan, kuin mitä kuuluisi. Siksipä kannattaa aina tarkistaa kuitti mahdollisimman pian maksun jälkeen.

Kuva: Pixabay

Tässä kolme asiaa, mikä voi mennä vikaan kassalla:

1. Tuotteelle annetaan luvattua pienempi alennus


Myyjä näppäilee kassakoneeseen eri alennusprosentin kuin mitä luvattiin. Pientä eroa ei välttämättä huomaa, ellei tarkista kuittia.

Tarina tosielämästä: Ostin halpahallin loppuunmyynnistä paketin kankaanvärjäysväriä, joka oli 30 % alennuksessa. Vasta kotona kuitista huomasin, että sille oli annettu vain 20 % alennus. En jaksanut palata valittamaan asiasta, joten asia jäi omaksi tappiokseni.

2. Tuote veloitetaan kahteen kertaan


Kassahihnalla saattaa käydä niin, että viivakoodinlukija lukee tuotteen koodin kahteen kertaan. “Yksi kahden hinnalla” ei ole todellakaan reilua asiakasta kohtaan.

Tarina tosielämästä: Ostin lähi-Alepastani muiden ostosten lisäksi erään noin 7 euron tuotteen. Heti kassalla ihmetytti hieman, kun loppusumma tuntui aika suurelta. Kotona tarkistin kuitin, ja huomasin, että tuo kallis tuote oli mukana kuitilla kahteen kertaan. Tällä kertaa jaksoin palata Alepaan, missä sama myyjäkin oli paikalla. Valitin asiasta hänelle. Vaikutti siltä, että hänkin oli huomannut, että tuote taisi mennä kahteen kertaan kuitille, mutta antoi virheen tapahtua! Sain tietysti liikaa maksamani rahat takaisin.

3. Hedelmä tai vihannes veloitetaan väärällä kilohinnalla


Ulkomailla ja Lidlissä hevi-osaston tuotteet punnitaan vasta kassalla, eikä asiakas tee sitä itse. Myyjällä saattaa käydä virhe ja tuotteelle voi tulla väärä kilohinta.

Tarina tosielämästä: Ostin Lidlistä tarjousmangoja. Jälleen huomasin vasta kotona, että ne oli veloitettu avokadojen kilohinnalla. Maksoin tarjoustuotteesta lähes kaksinkertaisen hinnan!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Opintovapaalla pitämässä välivuotta työelämästä

Ajattelin tällä kertaa kertoa hieman omia kuulumisiani, sillä moniin blogeihin kuuluu päiväkirjamaisuus, ja itsekin olen täällä kertonut omasta elämästäni aina silloin tällöin.

Olen parhaillaan vuoden mittaisella opintovapaalla. Vapaata ennen työskentelin viisi vuotta samassa työpaikassa toimittajana, ja aloin vähitellen kaipaamaan vaihtelua. Ehkä sinäkin kaipaat hetkeksi "oravanpyörästä hyppäämistä"?

Palasin työselämästä luentomuistiinpanoja tekeväksi opiskelijaksi.


Opintovapaani alkoi viime toukokuussa. Opiskelen avoimessa ammattikorkeakoulussa laskentatoimen opintokokonaisuutta. Alkukesästä tein yhden laajan kurssin, sitten pidin pois edellisenä talvena työsuhteestani kertyneet vuosilomat, ja elokuussa alkoi jälleen syyslukukausi.

Aikuisopiskelijalle on oma tukijärjestelmä


Monet tutut ovat kysyneet, että elänkö nyt sitten opintotuella? Onneksi ei tarvitse enää aikuisopiskelijana turvautua opintotukeen, joka on selvästi alle tonnin kuukaudessa. Opintovapaalla on mahdollisuus hakea aikuiskoulutustukea Koulutusrahastosta. Se on samansuuruinen kuin ansiosidonnainen päiväraha ilman korotusosia.

Aikuiskoulutustuen saamiseen on tietyt ehdot, työkokemusta muun muassa pitää olla kahdeksan vuotta. Opintovapaan ajan työntekijällä täytyy olla voimassa olla työsuhde, eli joko vakituinen työsuhde tai määräaikainen työ joka jatkuu vielä vapaalta palaamisen jälkeen.

Koulutuksen, johon tukea myönnetään, täytyy myös täyttää tietyt ehdot. Esimerkiksi omalla kohdallani oli tärkeää, että valitsen avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnasta opintokokonaisuuden eikä vain sieltä täältä yksittäisiä kursseja.

Kurssikirjoja, luentoja ja tenttejä


Millaista sitten on aikuisopiskelijan arki? No, se täytyy heti sanoa, että mitään vapaalla lillumista ja lomailua tämä ei ole. Olen käytännössä kokopäiväinen opiskelija - jo Koulutusrahaston vaatimus tehdä jokaista aikuiskoulutustuen kuukautta kohden kolme opintopistettä vaatii sen. Minua työllistävät nyt laskuharjoitukset, oppimispäiväkirjat ja tentit.

Itse valmistuin ammattikorkeakoulusta 2008, ja nyt tuntuu että ihan kaikki mahdollinen opiskelussa on mennyt sähköiseksi. Lähes kaikki opetus on tietokoneluokissa ja opiskelijat aloittavat luennon avaamalla opintomateriaalit tietokoneen virtuaalisesta oppimisympäristöstä. Moni asia on kätevämpää ja nopeampaa, mutta toisaalta joskus mietin, että käsin muistiinpanojen teko tukee myös oppimista.

Monimuotoista oppimista


Minulla on ollut sekä päivä- että iltakursseja. Päiväopinnoissa on tyypillisesti nuoria parikymppisiä kokopäiväopiskelijoita, ja iltapuolella aikuisopiskelijoita, jotka saattavat käydä päivätöissä samaan aikaan kuin opiskelevat. Pieni osa opinnoistani on ollut virtuaalisia, jolloin olen esimerkiksi katsonut kotona netin kautta videotallennetta luennosta.

Itse opiskelu on ollut minulle aika edullista, sillä lukukausimaksulla 150 euroa saa opiskella avoimessa ammattikorkeakoulussa rajoittamattoman määrän kursseja lukukautta kohden. Oppilaitoksessani on kolme lukukautta vuodessa (kevät-, kesä- ja syyslukukausi).

Sivutuloja saa ansaita


Aikuiskoulutustuella eläessä saa ansaita kuukaudessa 250 euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa maksamisen aikatauluun tai tuen suuruuteen mitenkään. Jos ansioita on tuota enemmän, tuki sovitellaan, jolloin sen maksu kestää hieman kauemmin ja ansaitut tulot pienentävät tukea tietyn kaavan mukaan.

Opiskelijan aikataulut ovat joustavat


Opintovapaan plussapuolia on ollut se, että omat aikataulut ovat huomattavasti joustavammat kuin työelämässä. Ammattikorkeakoulun kurssien opiskelusta suurin osa on itsenäistä työskentelyä. Näin kaamosaikaan on ollut erityisen kiva, että voi vaikkapa ulkoilla valoisaan aikaan ja tehdä hommia illemmalla.

Onhan tämä myös tietynlaista huili- ja tuumaustaukoa työelämästä. Voi miettiä seuraavaa urasteppiä rauhassa.

Muita mahdollisuuksia aikuisopiskelijalle


Opintovapaa ja aikuiskoulutustuen hakeminen ei ole ainoa tapa opiskella ja rahoittaa opinnot aikuisena. Tässä muutama vaihtoehtoinen vinkki.

  1. Omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella. Työtön työnhakija voi tehdä työllistymismahdollisuuksia parantavia opintoja saaden Kelan työttömyyspäivärahaa tai ansiosidonnaista päivärahaa. Lisätietoja te-toimistoista.
  2. Työnantaja saattaa tukea opiskelua.
  3. Opiskelukustannukset kuten kurssimaksut voivat olla verotuksessa vähennyskelpoisia. Lisätietoja verohallinnosta. 

torstai 13. lokakuuta 2016

S-osuusmaksujen korot 2016 - tuottoa 9 %


Hei lukijani! Palailen jälleen tänne blogin puikkoihin. Pahoittelut pitkistä päivittämistauoista - vuoden alussa mainitsemani yksityiselämän myllerrykset ovat edelleen vieneet energiaa. Nyt kuitenkin mieli on jälleen täynnä kirjoittamisideoita ja sormet syyhyävät näppäimistölle!

Käydään siis asiaan. Kerron nyt eräästä sijoituksesta, josta on tähän mennessä saanut melko varmaa tuloa. Kuten aina sijoituksissa, menneisyys ei kerro mitään tulevaisuudesta, mutta tätä voi aina harkita.

S-osuuskunnat maksavat osuusmaksulle korkoa


Kyseessä on S-osuuskuntien jäsenyyksien hankkimiminen, jolloin voi osuusmaksuista saada vuosittain korkoa. Alla näkyvät tänä vuonna maksetut osuusmaksujen korot osuuskunnittain aikajärjestyksessä. Lista ei välttämättä ole täysin kattava.



Miten homma toimii? Kuka tahansa voi liittyä niin moneen S-osuuskuntaan kuin vain haluaa. Oululainen voi liittyä Etelä-Suomessa tai Savossa sijaitsevaan S-osuuskuntaan, siinä ei ole mitään rajoituksia. Yhden osuuskunnan jäsenmaksu on 100 euroa.

Samasta taloudesta voivat kaikki henkilöt eli vaikka puolisot ja alaikäiset lapset liittyä osuuskuntiin. Ennen  vuodenvaihdetta osuuskuntaan liittynyt on oikeutettu seuraavana vuonna maksettavaan osuusmaksun korkoon. Oheisesta taulukosta näkyy, että pääosin korot on maksettu tänä vuonna (2016) aina kuun 25. päivä huhti-elokuun välillä.

Kaikki osuuskunnat eivät maksa lainkaan korkoa. Eikä siitä tietenkään ole varmuutta, että yhtenä vuonna korkoa maksanut osuuskunta maksaisi korkoa myös seuraavana vuonna ja jos maksaa, minkä verran.

Esimerkkinä nelihenkinen perhe


Jospa lasketaan vaikkapa että nelihenkinen perhe liittyy samoihin 14 osuuskuntaan, jotka taulukkoni mukaan tänä vuonna ovat maksaneet osuusmaksun korkoa:

Vaadittava alkupääoma:
Yhdeltä hengeltä 14 x 100 euroa = 1 400 €
Neljältä hengeltä 4 x 1 400 € = 5 600 €

Oletetaan, että tuotto eli korot ovat samat ensi vuonna kuin tänä vuonna:
Yhden hengen saama tuotto 126 €
Koko perheen saama tuotto 5 600 euron sijoitukselle: 4 x 126 = 504 €
Tuottoprosentti on 9,0 prosenttia.

Juuri tällä hetkellä on käsitykseni mukaan hankala löytää tuottavia sijoituskohteita, sillä osakkeiden hinnat ovat ylhäällä ja korot taas alhaalla. Siinä mielessä nämä S-osuusmaksujen korot puoltavat paikkaansa tällä hetkellä. Kukin saa olla sitten omaa mieltä osuustoiminnasta muilta osin.

Monta jäsenyyssopimusta ja tili S-pankkiin


Miten osuuskuntiin liittyminen käytännössä hoituu? Verkossa S-ketjulla on Liity asiakasomistajaksi -palvelu. En kuitenkaan tiedä, voiko siellä tällä hetkellä liittyä useamman osuuskunnan jäseneksi samalla kertaa. Itse kävin noin vuosi sitten liittymässä useaan osuuskuntaan asioimalla S-ryhmän toimipaikan asiakaspalvelussa. Hommaan meni aika paljon aikaa, sillä allekirjoitettavana oli iso nippu sopimuspapereita.

Tässä sijoituskuviossa on vielä yksi mutka: saadakseen osuusmaksujen korot, pitää asiakkaan hankkia tili S-pankista, jonne korot maksetaan. No, se ei ehkä ole mikään kauhea juttu, koska pelkän tilin pitäminen S-pankissa on kulutonta.

Osa koroista on veronalaista tuloa


Sijoitustuloja yleensä verotetaan, niin näitäkin. S-ryhmän osuuskauppojen osalta noudatetaan muiden kuin julkisesti noteerattujen osuuskuntien verosäännöksiä, joiden mukaan osuusmaksun korosta veronalaista pääomatuloa on 25 prosenttia ja verovapaata 75 prosenttia.

Vielä on aikaa liittyä osuuskuntaan/kuntiin ennen vuodenvaihdetta ja mahdollisuus päästä nauttimaan ensi vuoden osuusmaksujen koroista.

Edit 2.2.2017: 


Kommenttina tulleen pyynnön innostamana laitan tässä vielä taulukon tekstimuodossa:

S-osuusmaksujen korot 2016


1. Pirkanmaan OK, 8,00 €, 25.8.2016
2. EEPEE, 20,00 €, 25.6.2016
3. Turun Osuuskauppa, 10,00 €, 25.6.2016
4. Satakunta, 6,00 €, 25.6.2016
5. Maakunta, 5,00 €, 25.6.2016
6. Etelä-Karjalan OSK, 5,00 €, 25.6.2016
7. Keskimaa, 6,00 €, 25.6.2016
8. Hämeenmaa, 5,00 €, 25.6.2016
9. HOK-Elanto, 10,00 €, 25.5.2016
10. KPO, 10,00 €, 25.5.2016
11. Kymen Seutu, 3,00 €, 25.5.2016
12. PKO, 12,00 €, 25.5.2016
13. OK Suur-Savo, 10,00 €, 25.5.2016
14. SSO, 6,00 €, 25.4.2016

Katso myös sijoitusaiheiset tekstini:


Miten minä sijoitan
Blondi seikkailee rahamessuilla